Kuppilakulttuuria


Kovin mieluisaa on istuskella näissä paikallisissa kahviloissa. Jokunen aika sitten ihastelimme erään toisen asiakkaan sylissä olevaa kolmekuista koiraa. On aivan tavallista, että pysähdytään juttelemaan tuttujen, puolituttujen ja jopa ihan vieraiden kanssa, kuten tämä koiranomistajapariskunta.

Enpä ole aikoihin nähnyt noin suloista otusta.

Koiravauva

Sain pitää häntä jopa sylissäni jonkin aikaa ja uskon vakaasti, että koira muistaa ja tunnistaa minut, kun seuraavan kerran tavataan.


Alamedan aukion päätyyn on avattu uusi tapasravintola. Sen nimi on Republica. Aukioloajat ovat vielä vähän epäselviä. Maanantaina kävimme siellä Jounin kanssa, mutta tiistaina, kun yritimme erään ystävän kanssa mennä, paikka olikin suljettu. Lisäksi Jouni oli jo aiemmin päivällä kysynyt, mikä on viinilasillisen hinta ja saanut vastaukseksi viisi euroa, mikä on todellakin liikaa näillä seuduilla. Päätimme siitä huolimatta kokeilla, ja tapahtui jotain ihmeellistä. Erään toisen kahvilan tuttu työntekijä kävi maksamassa meidän laskumme, enkä aluksi ymmärtänyt, miksi. Kiittelimme tietenkin kovasti, ja kun hän oli lähtenyt, kysyimme vielä varmistukseksi tiskiltä, onko asia todella näin, sekä paljonko lasku oli. No sehän oli 2,50€ valkoviinilasillisesta. Ehkäpä tuttu kahvilanpitäjä halusi opettaa uuden paikan henkilökunnalle, että me emme ole turisteja, vaan asumme täällä myös talvisin. Siitä, onko talvisin asiakkaita riippuu monen yrittäjän kohtalo.


Tämä kirjoitus jää nyt viimeiseksi minun käsistäni. Olen jo lopettanut sopimuksen maksullisen WordPressin kanssa ja kausi loppuu ensi kuun alkupuolella.

Elämä jatkuu ennallaan, ruisleivät paistuvat ja me kässäkerholaiset innolla odotamme syksyn myyjäisiä.

Tämän päivän paistokset

Olen ollut positiivisesti yllättynyt, kuinka monet näitä kirjoituksiani lukevat, kiitos teille kaikille. Kuitenkin, kuten jo viimeksi mainitsin, tuntuu, että on aika hankalaa löytää uutta kirjoitettavaa, siksi päätin nyt näin. (Moneskohan kerta tämäkin on, kun kirjoitan ruisleivistä😁)

Viimeiseksi vielä terveiset meidän kissoiltamme kuvien muodossa.


PS – en muuten tiedä, jäävätkö nämä jutut luettaviksi vielä senkin jälkeen, kun ohjelman käyttö loppuu, mielellään kuulen asiasta jossain vaiheessa.

Vastaa