Aika alkaa käydä pitkäksi tässä toisen lennon aikana, ja sitten on vielä junamatka edessä, joten on hyvää aikaa kirjoittaa.
Matkani Suomessa jatkui kauniiseen Kouvolaan hyvän kuvataiteilijaystäväni luokse.
Kaksi yötä vietin Kouvolassa ja ehdimme viettää sekä luontoretkeily- että kaupunkipäivää. Taitaa olla niin, että joudun kotiin palattuani hiukan suitsimaan ruokavaliotani, koska nämä kaupunkipäivät Helsingissä, Kouvolassa ja vielä myöhemmin Savonlinnassa sisälsivät aika paljon kahviloissa istuskelua, siidereitä, oluita, kahveja ja herkkuleivoksia. Eniten majailin kuitenkin tyttäreni ja hänen miehensä luona, ja kuulin, että heidän vaa’astaan oli paristot loppu, joten säästetään punnitukset Portimãoon.
Kaikkia mukaan ottamiani vaatteita on tarvittu toppatakista shortseihin. Jopa sadetakkia pidin hetken päälläni Kouvolassa, kun hiukan sataa ripsutti. Tosin se ei olisi ollut ihan välttämätöntä, koska vettä tuli niin vähän, mutta pidin sitä ihan siitä ilosta, ettei se ole turhaan ollut mukana matkassa.
Seuraavassa kuvagalleriassa on erilaisia juttuja tuolta reissulta.
Kouvolassa on busseissa videolta tuleva bussijumppa, mutta en nähnyt kenenkään jumppaavan, en kyllä itsekään jumpannut.
Kun kaupungilla on street food festival, on tarjonta ainakin muikkujen osalta erilaista kuin Portimãossa. En tosin maistanut niitä.
Ja toki yksi kuva piti ottaa, kun nojailen aitaan, sen verran viileää oli, ettei farkkurotsi ollut pahitteeksi.
Lisäksi sieltä löytyy Tiimari, kauan sitten lopetettu liike, johon paikallinen yrittäjä on ostanut oikeuden tuohon nimeen.
Viimeinen kuva on vadelmajääkahvi, aivan älyttömän herkullinen kuulemma kouvolalainen juoma, johon tulee vielä hitunen kermavaahtoa päälle.
onhan se tärkeää tietää, kuinka liikennevaloissa toimitaan.
Kouvolan junasta vaihdoin Pasilan asemalla suoraan Kirkkonummen kautta menevään junaan, ja kyllä minun piti ihan linjakartasta tarkistaa, että kyseinen juna pysähtyy siellä. Olen itsekin asunut Kirkkonummella kauan kauan sitten, mutta junien tunnukset ja pääteasemat olivat päässeet unohtumaan.
Kirkkonummella sain tutustua Jounin nuorimman tyttären ja hänen kumppaninsa uuteen asuntoon, kylläpä olikin kaunis ja iso asunto. Aluksi puoliso kasasi grillin, joka oli juuri ostettu, sitten tietty grillattiin. Ulkona oli ihan tarpeeksi lämmintä oleilla eivätkä hyttysetkään vaivanneet. Mukana menossa myös Tesla-koira, joka aluksi asemalla haukkui minut ihan pystyyn. Tämä kuulemma johtui siitä, että minulla on vedettävä matkalaukku, joita hän inhoaa. Myöhemmin kyllä olimme jo tuttavia, taisi Teslallakin muisti palailla vähitellen tai sitten syynä oli matkalaukun piilottaminen nukkumahuoneeseeni.
Yhden yön ehdin nukkua Kirkkonummella, ja sen jälkeen palasin tyttären luokse, mutta eihän siellä käyty kuin tavarat heittämässä ja sen jälkeen mentiin jo kaupungille tapaamaan vanhaa ystävää. Jokunen tuntihan siinä vierähtikin, ensin Bruuverin terassilla ja lopuksi vielä Lie Mi-ravintolassa syömässä. Ulkona oli jälleen ihanan kesäistä ja on ollut todella mahtavaa huomata, kuinka monia vuosia vanhat ystävyyssuhteet eivät ole muuttuneet miksikään näiden kolmen poissaolovuoden aikana. Se lämmittää mieltä. Enemmänkin ihmisiä olisin halunnut ehtiä tapaamaan, mutta ei vain ehtinyt…
Nyt tuli monen päivän tauko kirjoittamiseen, loput jutut on jo kirjoitettu kotona Portimãossa.
Yhden lepopäiväperjantain ehdin viettää tyttären luona ja lauantaina oli jo vuorossa Savonlinnan aivan erityinen reissu, nimittäin Ramses II:n, Bessin ja Portion Boysien keikka.
Aah, Savonlinnnaan junalla ja majoitus oli tilattu etukäteen. Ja mistä? Ihanalta Spa – saarelta mukavassa vanhanaikaisessa puutalossa. Kaikki toimi loistavasti, eikä hintakaan ollut kauhea, vähän päälle 70€ yö.
Sen jälkeen päästiin festaritunnelmaan. Ensin mahtavat pizzat Caperossa, (jos käy Savonlinnassa, on pakko käydä Caperossa pizzalla.) Ruoan jälkeen on kiva istua puiston penkille veden ääreen katselemaan menoa ja nauttimaan vähän viiniä. Festarialueen järkkäri jo varoitteli meitä agressiivista hanhista, muita agressiivisia emme sitten nähneetkään. Mutta näimme Ramin ja pojat ja kerroin, etten kehtaa mihinkään bäkkärille tunkea, jos ei meitä tulla hakemaan. No , luvattiin tulla hakemaan…
Oli aivan mahtavaa kuulla oman lapsen keikka – hän vielä kuulutti, että on vetänyt viimeisen vuoden aikana noin sata keikkaa, mutta tämä on nyt aivan erityinen, koska Portugalissa asuva äitini on täällä. ❤️ OK, aloin kirkua ja kyyneleet nousivat silmiin, eikä ainakaan niille lähimmille yleisön ihmisille jäänyt epäselväksi tämä juttu.
Ja voi vitsi, kun kaksi eläkeläismammaa yrittää päästä backstagelle — ei siellä varmaan ole sellaisia ennen nähty. Yritin saada yhteyttä Ramiin ja mulle kerrottiin, että hän on mennyt K-markettiin. Ok, sit vaan odotellaan … kun vihdoin saimme yhteyden toisiimme Ramin kanssa, niin tuli vähän koordinaatteja, mistä pitää kulkea. Olimme ystäväni Pirkon kanssa – siis todella kaksi eläkeläisämmää- menossa jonkin Ramin neuvoman telttakankaan raosta, kun jo tulee joku järkkäri kysymään, että mitä ihmettä te teette. Onneksi Rami sit tuli vastaan ja ja tilanne hoitui. Pääsimme bäkkärille!
Festaripaikan narikassa säilytettiin hienosti meidän seuraavan aamun aamiaistarvikkeet, sisään ei saanut viedä yhtään mitään. Majoituspaikassa oli valmiina suodatinpusseja ja kahvia, mikä oli oikein mahtavaa ja kaupasta olimme ostaneet croisantteja ja Berliinin munkkeja, luksusaamiainen. Muutenkin paikka yllätti viihtyisyydellään. Ainoa isompi sydämentykytys tuli, kun menin keittiöön kahvinkeittoon ja näin oman farkkutakkini kauluksella istuvan ISON ampiaisen – IIIIK! Pitkin käsivarsin ravistelin takkini ulko-oven ulkopuolelle, enkä onneksi enää tavannut tuota herhiläistä.
Savonlinnan juna-asema ansaitsee maininnan. Se on niin pieni ja suloinen ja siitä kulkee yksi juna Parikkalaan, missä vaihdetaan pitkän matkan junaan. Lisäksi iloinen itäsuomalainen meininki myös näkyy paikallisjunassa. Samaan vaunuun meidän kanssamme tuli nuori mies, joka heti alkoi juttelemaan ja kysyi, että oliko hyvät festarit? No, juu, oli kyllä, vastasin ja nuori mies jatkoi, että todella hyvinhän se poika lauloi, johon minä, että : ??? Hän kertoi olleensa edellisenä iltana järkkärinä tuolla festareilla, ja kuulemma meitäkin seurannut siellä backstagella. Sanoin hänelle, että emme me mitään järjestyshäiriöitä aiheuttaneet, ihan kiltisti olimme, minkä hän myös myönsi, mutta varmaan se on elämys nähdä varttuneempia festarijuhlijoita.
Viimeisenä päivänä ennen kotimatkaa kävin vielä Ramin ja Japsun luona kääntymässä. Festariviikonloppu vaati vähän rentoutumista , joten en kauaa ollut, pojat pelasivat jotain konsolipelejä rentoutuakseen ja Japsu joutui lähtemään töihin.
Olimme päättäneet tyttären ja hänen miehensä kanssa, että illalla vielä mennään syömään, mutta Kalliossa pyöriessäni huomasin, että jotain pientä voisin napostella ennen iltaa. Menin johonkin pieneen etniseen ravintolaan, koska siellä paistoi aurinko ulkopöytiin niin ihanasti. Tilasin JOTAIN, en todellakaan tiennyt, mitä, hintaan 4,50€ ja sain lautasellisen papuja, jotka olivat oikein hyviä naposteltavia.
Illalla tyttären mies halusi ehdottomasti tarjota minulle jotain suomalaista ruokaa, ihanaa, ajoimme Itä-Helsingissä kahvila Meridianiin, kauniille luontoalueelle, Ahti-koirakin oli mukana ja hänen piti saada ensin hiukan liikuntaa, jotta saamme myöhemmin syödä rauhassa.. ja sehän onnistui hyvin, hän pääsi kahlaamaan itsensä, kaikki jalat ja mahakarvat aivan mutaisiksi. Söin ehkä maailman mahtavampia jauhelihapihvejä, eikä mitään eineksiä, ja jälkkäriksi vielä jaettiin pannari vadelmahillolla ja kermavaahdolla.
Haluan vielä sanoa, että Suomen loma oli aivan mahtava. Toivon, että ystävät ja läheiset pääsevät joskus tänne meille passattaviksi. Niin minua hemmoteltiin, ja ensimmäisen viikon jälkeen jo ilmatkin alkoivat olla siedettäviä.
Mikin kirjoituksia Portimãosta 