Lensin KLM:llä reittiä Faro – Amsterdam – Helsinki, mukava reitti, ehtii jotain syömäänkin koneen vaihdon yhteydessä. Olisin halunnut ottaa pikkuruisen käsimatkatavaralaukkuni mukaan matkustamoon, mutta kone oli kuulemma niin täynnä, että oli parempi antaa laukun mennä ruumaan, virkailija lupasi, että saan laukkuni turvallisesti Helsinkiin.
Ensimmäisen lennon lähtö myöhästyi tunnin. Hiukan jo alkoi olla hiki pinnassa, että mahdankohan ehtiä jatkolennolle. Ystävällinen lentoemäntä kuitenkin selvitti heti laskeuduttuamme, että myös jatkolento on myöhässä, sekä kertoi portin, josta jatkolento lähtee. Ei siis hätää, jotain pikaruokaakin ehdin siinä syömään tarkistettuani ensi jatkolennon portin paikan. Se ei onneksi ollut kovin kaukana.
Odotimme ja odotimme, aluksi oli kuulemma teknisiä ongelmia. Sen jälkeen meille ilmoitettiin, että koko porukan täytyy vaihtaa sekä porttia että konetta, koska kyseinen kone, jonne olimme jo hyvän tovin jonottaneet, ei kuulemma ollut tarpeeksi hyvässä kunnossa lentämään Helsinkiin asti. Tässä vaiheessa mieleeni tuli ensimmäisen kerran, että en tule saamaan matkalaukkuani tänään mukaani .
Ja niinhän siinä kävi, jouduin tekemään virallisen ilmoituksen matkalaukun katoamisesta, virkailija oli huippuystävällinen ja ammattitaitoinen ja laukku tuli suoraan tyttären ovelle seuraavana päivänä.
Tyttären ja hänen miehensä sekä Ahti-koiran luona on ollut niin mukavaa yöpyä. Ahti muistaa minut vielä, mikä on liikuttavaa. Vietin paljon aikaa hänen kanssaan, kun hän oli pieni. Kuvassa Ahti haluaa, että kainaloiden alta rapsutellaan ja nojautuu antaumuksella taaksepäin niin, että täytyy pitää kiinni. (Magnustiasento)
Yhden päivän vietin Helsingin keskustassa turistina. Tottakai ensin piti mennä Kauppatorille syömään Eromangan lihapiirakka, ou jee, edellisestä onkin aikaa!
Sen lisäksi kävin Marimekon liikkeessä vakoilemassa erilaisia väriyhdistelmiä ja ostin sukkalangat Sokokselta. Aika vaikea on tuo Unikko-kuvio, monet kerrat olen jo purkanut ja aloittanut alusta, mutta eiköhän tuo tuosta vähitellen muotoudu.
menkööt, tämä on vasta ensimmäinen sukka.
Olen ehtinyt käydä ex-kollegoiden kanssa Tuomarinkylän kartanossa lounaalla, entisten oppilaiden kanssa koululla rupattelemassa, kannustamassa ysiluokkaisia pesismatsissa opettajia vastaan ja koulun päättäjäisissä. Viime viikko kului todella nopeasti, kun menoa ja meininkiä oli joka päivälle.
Lauantaina oli koulun päättäjäisjuhlat, joihin osallistuin. Kun entisten oppilaitteni vanhemmat huomasivat, että olen paikalla, niin pitihän sitä ottaa vähän valokuvia.
Seuraavassa kuvassa on nyt minä ja pojat. Keskustelua kuvaustilanteessa kyllä käytiin – ehdotin, että menisin rivin reunaan, kun olen niin paljon lyhyempi. Se ei kuitenkaan pojille sopinut. Seuraavaksi ehdotin, että olisin varpaillani, johon kuvassa vasemmalla puolellani oleva poika sanoi, ettei se auta, joten tyydyin osaani. Ja hänhän oli oikeassa.
Päättäjäispäivän iltana vielä olin mukana opettajaporukan illanvietossa. Tyttäreni sanoi, että hän tietää monia työpaikkoja, joissa juhlitaan vasta jälkeenpäin, kun joku on jäänyt eläkkeelle, ja juhlitaan nimenomaan sitä, että ”päästiinpäs siitäkin vihdoin” . Sellaista tunnetta minulle ei ole koskaan tullut, ja siitä olen kovin iloinen ja kiitollinen. Kuvassa on pieni otos illan syötävistä. Kun järjestää nyyttärit, niin ruokaa ainakin tulee tarpeeksi.
Seuraavana päivänä oli vuorossa vanhan ystävän ja entisen kollegan tapaaminen. Sää suosi, pystyimme olemaan terassilla aika kauan aikaa.
Ja tällä ex-kollegallani on aivan ihana kissa, Rane, joka aikoinaan oli meilläkin hoidossa moneen kertaan. Muutaman haistelun jälkeen olimme jo Ranen kanssa taas kavereita, kyllä hän minut muisti.
Seuraavana päivänä eli maanantaina 5.6. olikin superpäivä. Poikani ja hänen kumppaninsa olivat järjestäneet ja maksaneet meille tyttäreni kanssa hemmotteluloman St George-hotelliin. Voi jummijammi, mikä paikka! Ja mitä meille oli järkätty yllätykseksi!!! Ensin 50 minuutin hieronta, päälle lasilliset shampanjaa, sitten tietty spa-osastoon saunomaan ja uimaan, kävimme sekä tavallisessa että turkkilaisessa höyrysaunassa. Ja minä sain itseni upotettua kylmäaltaaseen jopa kahteen kertaan, kyllä tuntui elämykseltä. Vilvoittelemaan menimme ihan kadulle ihmisten keskelle kylpytakeissamme sekä valkoisissa St George tossukoissa. Hassua seistä keskellä Helsingin keskustaa puolipukeissa, kun ohikulkevat ihmiset kiireisinä kiitävät jonnekin.
joka ilmeisesti veti aika lailla.
Illalla menimme yhdessä kaikkien rakkaiden kanssa syömään. Tytär, puoliso, poika ja puoliso sekä minä. Aivan mahtavaa ruokaa, ravintolan nimi, taisi olla Pamela, mutta aivan varmasti en nyt muista…
Lisäksi huoneestamme löytyi lappu, jossa kerrottiin, että talo tarjoaa juoman, joten aterian jälkeen kävimme vielä ilmaisella GT:lla tyttären kanssa.
Ja sitten hotellihuoneen mahtavaan sänkyyn…. Kolme tyynyä oli minulle liikaa. Yksi meni lattialle ja kaksi pääsivät käyttöön. Meillä oli myös parisängyssä yksi yhteinen valtavan kokoinen peitto. Ennen nukkumaan menoa mietimme, kumpi mahtaa olla ilman peittoa aamulla, kun molemmilla meillä on tapana rullata itsensä yöksi peiton sisään. Vastaus – ei kumpikaan – peitto oli tarpeeksi suuri tuohon molempien rullausoperaatioon.
Matka on nyt jatkunut Kouvolaan, missä asuu toinen hyvä ystäväni, myös ex-kollega.
Aivan kohta olemme lähdössä Kalalammelle kävelemään, aurinko paistaa ja lämpöäkin on noin 18 astetta. Täytyy ottaa lisää kuvia ja kirjoitella myöhemmin lisää juttuja.
Mikin kirjoituksia Portimãosta 