Aika huvittavaa, kun tyttäreni tänään lähetti tervetuliaisvideon Suomeen. Satoi ja tuli rakeita. No sellaista täälläkin oli pari päivää menneellä viikolla.
Nyt taas on suht lämmintä ja aurinko paistaa, mitä onkin hyvä päivä istua kampaajalla. Piti laittaa hiuspidennykset uusiksi, ja samalla ehdin sit viestitellä sekä tyttären että pojan kanssa Suomeen. Ohjelma alkaa selkiytyä, ja voi, miten on ihanaa tietää olevansa tervetullut.
Tähän liittyy hassu tarina siitä, kun tyttäreni laittoi mulle viestiä jo heti toukokuun alussa, että mun täytyy alkaa suunnitella matkaani ajoissa. No, minähän olin aivan ymmälläni, että tulen vasta loppukuusta, eihän tässä ole kiirettä. Vastaukseksi sain, että minusta on nyt tullut portugalilainen eläkeläinen ja olen unohtanut, kuinka ajoissa ja tehokkaasti Suomessa pitää kaikki asiat hoitaa. OK, nyt olen hoitanut. Ja lopuksi molemmat nauroimme, että meidän roolimme ovat ovat nyt vaihtuneet päittäin. Joskus pidin samantyylisiä saarnoja teini-ikäiselle tyttärelleni.
Vielä kampaajasta tänään. Olen sen verran enemmän oppinut ymmärtämään portugalia, että mulle voi puhua, kun puhuu hitaasti. Oman puheen tuottaminen vielä vaatii miettimistä, joten en pystynyt osallistumaan keskusteluihin, joita kampaaja ja kynsienlaittaja kävivät keskenään, mutta yllätyksekseni kuitenkin ymmärsin edes aiheet, joista he keskustelivat. Jotain pientä sain kommentoituakin, mutta kun puheen vauhti oli niin nopeaa, en vain ehtinyt sanoa väliin mitään. Muistan hyvin, kuinka portugalin kielen alkeiskurssilla Suomessa opettaja sanoi, että täällä kuuluu kulttuuriin puhua päälle, ja keskeyttää. Jos niin ei tee, se voidaan jopa tulkita negatiivisesti, eli ettei vaan kiinnosta… no, kampaaja tuntee minut ja tietää, että suomalaiset ovat hyvin hiljaista kansaa. Ja tuntee myös vajavaisen kielitaitoni.
Joka tapauksessa ennenkuin lähdin maksun (vajaan kuuden tunnin työ, 70€) jälkeen pois, hän halusi halata minua, toivotti hyvää matkaa ja oli niin iloisen näköinen. On mulla mukava ja taitava kampaaja!
Jääkiekon seuraaminen jäi nyt hetkeksi tauolle. Ehkä katson kuitenkin finaaliottelun – saas nähdä, kun herätys on su-ma välisenä yönä joskus kolmen-neljän aikaan aamuyöstä, kentällä pitää olla kuudelta aamulla.
Tällaisen villapaidan neuloin itselleni matkaa varten. Se on tosi ohuesta langasta, ei paina mitään ja menee tosi pieneen tilaan. Täytyy nyt varautua siihen, että voi tulla kylmä. Luultavasti enimmiten kuitenkin mennään lainavaatteilla. Ja hauskaa on tiedossa… Ramin keikalle Savonlinnaan. Olen varannut itselleni jonkun kahden hengen huoneen sieltä yhdeksi yöksi, enköhän minä jonkun saa mukaani keikalle… ja voisi sitä Bessinkin katsoa, mun mielestä hänellä on hyviä biisejä.
Joku pikkuinen lintu oli eksynyt meille sisään vähän aikaa sitten. Monami tietenkin alkoi leikkimään sen kanssa ja olisi varmaan tappanut toisen, jos emme olisi Jounin kanssa havahtuneet kamalan kovaan linnun kirskuntaa, joka tuli sisältä. Videolla Monami vielä leikkii linnun kanssa, sitten tuo tipi heittäytyi ihan selälleen ja luulin, että se kuoli. Jouni otti hanskat käteensä ja vei linnun ulos, jolloin se lähti lentoon. Fiksu lentelijä taisikin vain näytellä kuollutta, ettei kissa olisi innostunut enempää.
Mikin kirjoituksia Portimãosta 