Jounin 60-vuotissynttärit jouduttiin siirtämään kuukaudella eteenpäin, koska olimme oikeana synttäripäivänä molemmat tosi flunssaisia. Siirrettiin sitten reilusti, kun väliin tulivat joulut ja uudet vuodet.
Aluksi söimme crepejä normandialaisessa paikassa, jota pitää yksi hyvin persoonallinen mies, joka on aina töissä pukeutunut kilttiin. Crepet ovat tosi hyviä, ja suuria, jälkiruokaa ei enää jaksa. Seurue oli iloista sakkia ja Jouni sai lahjaksi juuri sitä, mitä oli toivonutkin, eli kolehdin hänen itse itselleen ostamaansa leivänpaahtimeen. Yksi juhlavieraista nimesi kyseisen laitteen Rolls Roysiksi, kun se on niin hieno.
Sen jälkeen kävelimme vanhan kaupungin mutkaisia kujia meille kotiin, söimme synttärikakkua ja vietimme vielä aikaa yhdessä. Seuraavissa kuvissa on iloisia juhlavieraita.
Suomi-seuran Maija jäi eläkkeelle. Kuukausilounaalla toivotimme hänelle hyviä jatkoja ja vietimme mukavan iltapäivän. Paikka oli Chefao Steak house Rochalla, melko uusi ravintola, jossa oli todella hyvä ruoka. Tosin henkilökunta taisi olla aika pulassa, kun yhtäkkiä tulee satakunta ruokailijaa, ja vaikka etukäteen oli valittu, mitä kukin syö, viivästyi tarjoilu toden teolla. Alunperin oli ilmoitettu, että tilaisuus kestää kaksi tuntia, mutta kyllä siinä neljä tuntia vierähti ennenkuin kaikki ruoat oli tarjoiltu ja syöty. Mutta mihinkäs sitä on kiire, kun aurinko paistaa, saimme vielä paikat pöydistä ulkona, ja pöydässä on mukavaa seuraa.
Yksi ystävistämme oli sinnikkäästi jonottanut liput Tempon teatteriin Opera rocks-konserttiin. Niitä oli jäänyt yli juuri sopivasti kaksi kappaletta, ja juuri tuolla Maijan kuukausilounaalla hän kysyi, haluaisimmeko osallistua. No todellakin! Ensinnäkin, täällä tämä kulttuuri ei ole kallista, liput maksoivat 10€/kpl, toisekseen, lavalla oli todellisia taitajia. Ja miten hienosti ooppera ja rock oli yhdistetty, tuli ihan mieleen Monzerat Caballe ja Freddy Mercury, ja viimeisen biisin soidessa heidän kuvansa heijastettiinkin taustalle. Kyllä meni kylmät väreet moneen kertaan konsertin aikana.
Ja eräs suomalainen on innostunut minun pitsisukkiini, ihanaa, hän on tilannut kaikille tyttärilleen ja miniöilleen tuliaisiksi Suomeen noita sukkia. Olen ihan innoissani, tulee ihan mieleen entinen kollegani Tuulikki, joka myös aina kesäksi tilasi noita sukkia. Ja nyt olen niin onnellinen, kun saan viettää aikaani täälläkin neulomalla ja leipomalla, erona vain on entiseen elämään se, että suurimpana osana päivistä täällä voi istua ulkona auringossa tekemässä käsitöitä.
Tänään olin myös jokaviikkoisessa käsityökerhossa. Kokoonnumme yhdessä kahvilassa, siirrämme pöydät yhteen sen mukaan, paljonko meitä on, ja sekä paikalliset kahvittelijat että henkilökunta on kyllä oppinut jo tuntemaan meidät. Minusta jopa tuntuu, että sinne on tullut enemmän porukkaa aina tiistaisin ihmettelemään neulovaa ja kovaäänistä naisporukkaa, jotka puhuvat kummallista kieltä. Pikkuisen on jo vaihdettu joitakin sanojakin heidän kanssaan.
Mikin kirjoituksia Portimãosta 