Ja vaihtuikin hyvin iloisissa merkeissä, meitä oli viitisentoista iloista eläkeläistä kutsuttuna NIIN viihtyisään ja kauniiseen kotiin. Oli loistavat tarjoilut, naposteltavaa suolaista ja makeaa, kahvia, lakkapäällysteistä juustokakkua (en käsitä, mistä tänne on saatu lakkoja), perinteiseen malliin nakkeja ja perunasalaattia sekä hauskaa ohjelmaa ja kilpailuja.
Pelasimme bingoa, isäntäpariskunnalla oli oikein veivattava bingopallokone, josta pallot tippuilivat yksitellen.
Pari loogista ajattelua vaativaa tehtävääkin oli sekä 20 kysymyksen tietokilpailu. Pöydän ääressä pelasimme Kuka minä olen- peliä, jossa onnistuin arvaamaan olevani Danny. Missään muussa kilpailussa en todellakaan menestynyt, mutta loppuillasta sain kuitenkin lohdutuspalkinnon, joka oli hankittu ihan minua ajatellen. Nyt meillä on veskissä vieraidenkin pyyhkeille omat naulakot – kissanaulakot, tietenkin!
Kaikki saivat uuden vuoden aaton kunniaksi sonnustautua miten parhaaksi näkivät valopuikkoihin, minun nutturassanihan ne pysyvätkin aika hyvin, muttta melko monella nähtiin todella luovia ratkaisuja…
Meidän kattonaapurimme käväisi (uuden?) tyttöystävänsä kanssa tuomassa meille maalta tuliaisia. Itse leivottua maalaisleipää sekä savustettua makkaraa, joka muuten oli parasta, mitä olen täällä maistanut. En ole oikein tykästynyt näihin paikallisiin chorizoihin. Leipä on vielä pakkasessa, koska minulla on edelleen viikottain ruisleipätalkoot. Niistähän tuli oikein hittituote suomalaisten keskuudessa!
Kyllä minä niin kovasti nautin myös näistä joulu- ja tammikuusta, vaikka nytkin ulkona sataa lotkottaa oikein kunnolla. Sisällä voi kuitenkin nauttia kynttilöistä ja jouluvaloista. Ja joka tapauksessa joskus näinäkin kuukausina paistaa aurinko, eli elämässä on valoa.
Tämän myötä toivon teille kaikille mahdollisimman hyvää, antoisaa ja toivorikasta vuotta 2023.
Mikin kirjoituksia Portimãosta 