Niin mukavasti on tämä joulunvietto sujunut. Aattona meillä oli neljä vierasta, söimme oikein hyvin ja pitkän kaavan kautta. Ensin tervetuliaisglögit ulkona terassilla auringossa, sitten kalapöytä, yhdistelmä suomalaista ja ruotsalaista joulunviettoa; keitetyt perunat, graavilohta, Janssonin kiusausta, punajuuria ja suolakurkkuja. Sen verran pienet tilat meillä on, että juuri ja juuri kuusi ihmistä mahtuu pöydän ääreen syömään. Jos porukkaa olisi enemmän, pitäisi olla vain jotain naposteltavia pikkupaloja. Mutta sehän ei jouluna oikein käy…
Seuraavassa kattauksessa oli tarjolla imellettyä perunalaatikkoa, ja oli muuten ensimmäinen kerta, kun uskalsin kokeilla sen valmistamista täällä. Aiemmin olen tehnyt makeaa perunalaatikkoa paikallisista batata doceista, ( makeat perunat) hyvää sekin on. Tietenkin lanttulaatikkoa, porkkanalaatikkoa ja kalkkunapaistia herkullisen kermakastikkeen kanssa. Kalkkuna- ja kastikeosasto on Jounin heiniä, minä teen nämä perinnelaatikot.
Sen jälkeen pitikin jo vähän leikkiä, kun vatsat olivat niin täynnä, ettei jälkiruokaa pystynyt edes ajattelemaan. Vanhaa kunnon lahjanryöstöä en nyt enää kirjoita tähän, koska tein sen viime vuonna, mutta sydäntäni lämmittää, ettei tarvitse ostaa mitään lahjoja, vaan jos kotoa löytyy jotain, mitä ei tarvita, voi itselleen turhan tavaran laittaa kiertoon. Tosin täytyy miettiä ensi jouluksi, toimiiko tämä vielä, koska nyt pari vierasta saivat sellaiset lahjat, jotka eivät miellyttäneet ja ne ”unohtuivat” tänne meille. Monami sai oman hupinsa karamellisoiduista hedelmistä, jotka olivat unohtuneet olohuoneen pöydälle. Toista unohtunutta lahjaa vielä yritetään palauttaa oikeaan osoitteeseen.
Jälkiruoaksi ruotsalaiseen tyyliin Ris a la Malta, tosin tällä kertaa mandariineilla eikä niinkuin linkin ohjeessa on, appelsiineilla. Kaikki vieraat eivät kylmästä riisipuurosta pidä, joten pakkasesta löytyi vielä muutama pala suklaakakkua jälkkäriksi heillekin.
Joulupäivänä heräsimme yllättävän aikaisin. Ja ruokailukin oli lounas, eikä, kuten olemme tottuneet, illallinen. Ja sehän se juuri on näissä jouluissa aina ollut, että on niin mahtavaa, kun ruokaa on laitettu tarpeeksi, niin ei tarvitse joulunpyhinä kuin lämmittää vain… Käsitöitä ja kirjan luentaa, varmaan ihan samaa hommaa kuin Suomessa, paitsi että voi olla ulkona terassilla auringossa. Kyllä nautin… Illaksi jo saatiin sadettakin, ja joka tapauksessa auringon laskettua on niin kosteaa, että on parempi olla sisällä katselemassa The Crownin uusinta kautta. Täydellinen, laiska joulupäivä!
Ja tänään, täysi auringonpaiste koko päivän ajan. Pesukone päälle pariinkin kertaan, kun paisteessa ne pyykit saa ulkona kuivaksi, sisällä on vähän hankalaa. Jouni vietti päivän kaupungilla yhden ystävänsä kanssa ja minä istuin koko aurinkoisen ajan partsilla sortseissa ja bikinien yläosassa neulomassa tilattuja sukkia. Ja oli lämmin, välillä jopa hiki. Kaupungilta kuului uutisia, että apteekin mittari oli näyttänyt +28 astetta. Kyllä on ollut toiveiden Tapaninpäivä.
Ja vielä tähän loppuun söpöysvaroituksen sisältäviä kuvia. Jouni stalkkasi kissan edellisen omistajan FB-sivuja ja löysi Monamin pentukuvia… apua… aivan ihania!
Ja portimaolaisille tiedoksi, että ruisleipää tehdään edelleen….
Mikin kirjoituksia Portimãosta 