São Martinhon markkinat ovat loppusuoralla. Ne loppuvat ensi sunnuntaina. Meitä asia koskettaa siten, että festarialueen äänet kuuluvat meille ihan suoraan. Sen verran lähellä asutaan.
Viime vuonna meteli oli kahden Covid-vuoden jälkeen todella infernaalinen. Luultavasti valituksia on sadellut pilvin pimein, koska tänä vuonna äänenvoimakkuus on ollut ihan siedettävällä tasolla, hienoa! Kyseessä on suomeksi Pyhän Martin juhla, markkinat ja tivoli. Nyt on 359. kerta, kun niitä vietetään, eli ensi vuonna, kun tulee täyteen 360. vuosi, on varmaan aika isot karnevaalit. Mutta joka tapauksessa on hienoa, että tapahtumia voi taas järjestää.
Itse odottelen kutsua neljänteen Covid-rokotukseen, varmaan parin viikon sisällä se tulee puhelimeen, kun nyt ollaan menossa 70-vuotiaissa ja sieltä sitten tullaan nuorempaan päin.
Minulla on menossa villasukkamaraton. Tilasin Hobbiilta todella ohutta sukkalankaa ja tikutan nyt ohuilla puikoilla ohuesta langasta villasukkia ihan urakalla. Jokaisen sukan neulomisen on paras kestää kauan, sillä tarvitsen käsilleni paljon tekemistä nyt, kun olen yrittänyt lopettaa tupakanpolton. Muutamaa päivää alle kuukauden olen nyt ollut polttamatta, mutta en oikein uskalla kehua, ennenkuin vähintään vuosi on kulunut. Niin monta kertaa olen yrittänyt ennenkin. Toivotaan, että nyt onnistuu…
Lisäksi olen käynyt portimaolaisten kässäkerhossa, kaikki neulovat tai virkkaavat jotain, opetetaan toisille uusia juttuja ja rupatellaan. Viimeksi meitä oli 13 ja hauskaa oli. Opin kaksi uutta juttua, toimivan pannulapun, joka ei polta läpi. Kaupassa myytävät pannulaput ovat aivan liian ohuita. Kun nostelee peltejä uunista, niin näpit palavat. Yhdet suomalaiset Finnlaysonit vielä toimivat, jos Juha lukee tämän, niin kiitos vain lahjasta, käytössä ovat.
Toinen asia, jonka opin, on lankojen värien vaihto niin, ettei tarvitse neulalla päätellä ties kuinka montaa langanpätkää, vaan ne saa pujotettua suoraan neulomalla siihen työhön ihan näkymättömästi.
Tämä on luksusta. Sain tänään ensimmäistä kertaa onnistumaan hapanleivän juurella leivottuna. Muistin ottaa pari uutta juurta ja pakastin ne. Kaksi juurta olen jo onnistunut pilaamaan, kun prosessi ei vaan lähtenyt käyntiin. Ystävämme Pekka kävi täällä, toi Suomesta ruisleipää ja -jauhoja ja valmisti uuden juuren. Nyt uskalsin kokeilla leipomista ilman hänen apuaan, ja voi, miten iloinen olen, että leivät onnistuivat. Edellisen kerran, kun ostin täällä ruisjauhoja, ne olivat valkoisia. Yllätys olikin suuri tänään, kun avasin uuden paikallisen ruisjauhopussin ja nämähän ovatkin nyt ruskeita. Aina sitä oppii. Luultavasti sekä suomalaisen että paikallisen ruskean ruisjauhon ansiosta tänään syntyi ihan oikeaa hapanleipää.
Kolikolla on kaksi puolta, tavataan sanoa. Niin on tässäkin tarinassa. On nimittäin varmistunut, että meidän rakas kissamme Monami, on nyt vihdoin meidän oma. Se ikävämpi kääntöpuoli asiassa kuitenkin on se, että kissan edellinen omistaja on menehtynyt sairaalassa. En tuntenut häntä, mutta surullista kuitenkin, kun kyseessä oli vielä minuakin nuorempi ihminen. -RIP- Onni kuitenkin, että pelastimme kissan, ettei sitä jouduttu lopettamaan, kun tämä edellinen omistaja edellisen kerran joutui sairaalaan aika pitkäksi aikaa.
Ja tähän loppuun nyt kissakuvia…
Mikin kirjoituksia Portimãosta 