Pikkuserkkuni, jonka olen nähnyt viimeksi vuosikymmeniä sitten, otti yhteyttä ja kertoi, että he ovat vaimonsa kanssa lomalla Tavirassa viikon verran. Siellä emme ole koskaan käyneet, joten eräänä kauniina aamuna otimme junan ja suuntasimme Taviraan. Sattui olemaan sellainen päivä, että kaikki junayhteydet sekä sinne että takaisin takkuilivat, eli olivat myöhässä, mutta eihän se haittaa, koska ei sada räntää. Mikäs siinä on odotella lämpimässä.
Kummasti sitä juttua vaan riitti, vaikkemme olleetkaan tavanneet vuosikausiin. Vanhoja muistoja siltä ajalta, kun vietin lapsena kesiä heidän lapsuudenkodissaan maalla, missä oli lehmiä, hevonen, koira, kissa ja pitkät porkkanapenkit harvennettavana. Jänniä juttuja sitä muistaa vuosien takaa! Eritoten ystävystyin perheen keskimmäisen lapsen, tytön, kanssa, ja vietimme iltoja pelaamalla lentopalloa kylän poikien kanssa. Pojat pärryyttelivät joko mopoillaan tai polkivat pyörillään kioskille, ja me tietty perässä. Tämä täällä tapaamani pikkuserkku on pikkuveli, jota yritettiin sitten tyttöjen kesken vähän hätistellä kannoilta.
Oli niin mukava iltapäivä käydä lounaalla ja katsella kaupunkia. Naurettuakin tuli aika runsaasti.
Seuraavana päivänä saapuikin jo ystävä Suomesta käymään noin viikoksi. Hän halusi vuokrata auton, että päästään ajelemaan vähän kauemmaksikin.
Tuli käytyä Sagresissa, maailman lopussa, ja reissu oli täysin erilainen kuin ensimmäisellä kerralla. Olimme varautuneet takein ja villapaidoin, koska edellisellä kerralla oli kauhean kova ja kylmä tuuli, sekä ihan pilvistä, mutta nyt olikin oikein lämmintä, aurinko paistoi ja paikalla oli jopa myyntikojuja, joista sai vaatteita, ruokaa, juomaa ja kaikenlaista turistitavaraa.
Vieraamme kertoi olleensa joskus aiemmin sukeltamassa jossain tuolla alhaalla. Itse en uskaltaisi! (En osaa laitesukeltaa.)
Matka jatkui kohti Odeceixen rantaa, josta olen kuullut kehuja. Ilma alkoi muuttua hiukan pilviseksi, mutta ei se estänyt vieraamme mereen menemistä, aika kovat aallot sen sijaan estivät uimisen, jäi pelkäksi kastelemiseksi. Reitti sinne oli melko pitkä, siinä saivat istumalihakset hiukan haastetta, mutta Aljezurin alueen läpi, kun ajoimme, ei voinut kuin ihmetellä valtavia puita, metsiä ja tuulivoimamyllyjä. En ole koskaan nähnyt sellaisia noin läheltä.
Vielä saman päivän aikana ajelimme Alvoriin syömään illallista ja päätimme, ettei seuraavana päivänä ajeta niin pitkiä matkoja, koska kaikki olivat ihan poikki.
Senpä vuoksi seuraavana erittäin sateisena päivänä ajoimme tähän lähelle Monchiquen huipulle, Foiaan. No, olihan se elämys, kun tiellä ei nähnyt kuin muutaman metrin eteensä. Mitä ylemmäs noustiin, sen enemmän olimme sadepilvessä. Huipulla ei sitten nähnytkään yhtään mitään, ja sekä tuuli että satoi aivan älyttömästi.
Päätimme syödä lounaan Luar da Foiassa, jossa aina on ollut loistavaa ruokaa. Vieraallamme oli yksi ainoa toive – saada hyvää grillattua mustekalaa – ja sellaista Jouni on syönyt juuri tuossa ravintolassa. Nyt oli jotain tapahtunut ja pettymys oli melkoinen. Listassa luki grillattu mustekala, mutta sitä se ei ollut, lähinnä pyttipannutyyppistä paistosta, jossa oli mustekalapaloja. Vähään aikaan ei enää mennä tuohon paikkaan syömään! Ja kaatosadekin piiskasi ikkunoita oikein huolella.
Alaspäin ajellessamme pysähdyimme vielä Caldas de Monchiquelle, siellä ei enää satanut. Silti kuumien lähteiden kylpylä jäi tällä reissulla väliin, koska muutoin olisimme taas olleet ihan poikki. Joku toinen kerta…
Kuumia poreita sen sijaan pääsimme naisporukalla polskuttamaan eilen. Prai do Vaulla olevassa hotellissa, Jardim do Vaussa, on kaksi saunaa, tavallinen ja turkkilainen, sekä 28 astetta lämmin uima-allas sekä vielä lämpimämpi poreamme sisällä, sekä ulkoaltaita ulkona. Siellä uimavesi on viileämpää. Ehdimme käydä saunoissa ja poreammeessa sekä ulkoaltailla makoilemassa, jotkut jopa uivat, minä en ulkona uinut, oli niin kylmää vettä. Hauska yksityiskohta paikassa on se, että sisäaltaisiin ei saa mennä ilman uimalakkia, ei haluta hiuksia altaisiin. Niitä sai ostaa neljän euron hintaan ja muuten koko lysti maksoi 14€ ilman aikarajoituksia. Oli kyllä hauska iltapäivä ja ilta. Minä nyt en tähän talvitukkaani olisi saanut uimalakkia viritettyä, joten tyydyin pyyhkeeseen, eikä tullut sanomista.
Mistä tietää, että Portimãoon on tullut vähintään syksy, ehkä jopa talvi?
Tietenkin siitä, että säät vaihtelevat koko ajan, mutta myös siitä, että katukivetyksen väleistä alkaa kasvaa nurmikkoa.
Mikin kirjoituksia Portimãosta 