Suomennettuna ehkä Pyhän Martin markkinat.
Ensin katselimme, kuinka niitä rakennettiin urakalla pitkään. Sitten perjantaina 5.11. alkoi markkinahulina. On kummitustaloa, vekkulatyyppistä rakennusta, erilaisia kieputttimia ja maailmanpyörä. Kojuja, syötävää ja juotavaa.
Yhtenä iltapäivänä kävelimme katselemaan aluetta, koska ilta-aikaan meno on ihan hurjaa. Koko ajan kuulutetaan jotain, ja monesta tuutista, sekä jokainen laite soittaa omaa musiikkiaan kunnon volyymilla. Tämä kaikki kuuluu meille kotiin oikein hyvin, (ostin jopa pussillisen korvatulppia apteekista), eikä ole tehnyt mieli osallistua tuohon hulinaan lähemmin. Iltapäivällä oli vielä suhteellisen rauhallista.
Maailmanpyöräkin aukesi ihan sopivasti, joten sinne pääsimme.
Suurin osa muista laitteista oli vielä päiväsaikaan kiinni. Lapsille oli joitain vekottimia avoinna.
No, illalla meininki on siis aivan toinen, kuten jo kirjoitin. Valot välkkyvät ja meteli huumaa. Sen kokemiseen mulle riittää meneminen terassille tai keittiön ikkunaan, mistä seuraava lyhyt videokin on otettu.
Samalla alueella on myös valtavan suuret romanimarkkinat, josta varmasti saisi ostaa vaikka mitä. Ainakin vaatetavaraa. Kuvissa on ehkä sadasosa kaikesta tavarasta, jota oli tarjolla. Huh huh! En ostanut mitään. Markkinoita pidetään joka kuukauden ensimmäisenä maanantaina läpi vuoden, jos ei tule rajoituksia. (Mutta ilman tivolihulinaa.)
Kyseinen juhlaviikko päättyy huomenna, ja täytyy myöntää, että sitä odotellessa tulee oltua aika paljon iltoja sisällä, kun ulkona on niin kova mökä. Tosin, en haluaisi valittaa, vaikka sellaista sävyä tässä on ollutkin. Menneet, liki pari vuotta, varmasti aiheuttavat sen, että ihmiset nauttivat, kun vihdoin on jotain tapahtumaa ja hauskuutta. Oma meluallergiani taitaa olla työperäistä ja sehän on vain minun ongelmani. Antaa ihmisten pitää hauskaa!
Toisenlaista ympäristöä
Kävimme erään ystäväni kanssa lounaalla Praia da Rochalla jokin aika sitten. Paikka oli Oriental Hotel, jonka sisäänkäynti kieltämättä aiheutti minussa tunteen, että olisi pitänyt pukeutua jotenkin hienommin.
Mutta eihän täällä meininki ole sellaista, asiakas on asiakas, eikä vaatteilla ole väliä. Menimme ulkoterassille, näkymä oli suoraan rannalle, ja auringon lämmittäessä söin hyvän tonnikalasalaatin, joka oli niin suuri, että osa jäi syömättä, ikävä kyllä.
Ja vielä näitä naisten tukkajuttuja… kaipaan edelleen sitä isoa tekotukkaa, joka minulla oli monta vuotta. Oma hius toki voi paremmin nyt, joten ehkä on viisasta pitää taukoa hiuspidennysten kanssa. Ehkä minulla vain on joku wannabe-portugalilainen kriisi. Eihän tästä hiiren hännästä ikinä saa sellaisia hiuksia kuin näillä paikallisilla on. 😅
Mikin kirjoituksia Portimãosta 