Elämä hymyilee


Ja tällä hetkellä kaikkein eniten siihen vaikuttaa se, että olen saanut ensimmäisen koronarokotteen maanantaina. Siitä haluan kertoa vähän tarkemmin.

Vähän ennen kahta iltapäivällä soitin puhelinnumeroon, joka meille tuli tekstarina sunnuntaina. Ensin kysyttiin, olenko yli kuudenkymmenen. Sitten nimi, osoite, syntymäaika, veronumero ja terveyskeskusnumero, sekä kehotettiin olemaan puhelimella tavoitettavissa.

Hiukan ennen neljää soitti ystävällinen virkailija, joka kysyi, pääsenkö rokotuspaikalle puoli viideksi, siinä kohtaa on kiva sanoa, että asun keskustassa ja hyvin ehdin puolessa tunnissa paikalle. Passi ja terveyskeskusnumero mukaan, kesämekko päälle ja menoksi,,.

Olen kuullut, että monet ovat joutuneet jonottamaan jopa tunteja päästäkseen piikille, vaikka aika olisikin varattuna. Minulla kävi oikein hyvä tuuri. Jonoa ei ollut yhtään. Heti (1) sisäänkäynnillä minulta mitattiin kuume otsan kohdalta, sitten pääsin (2) ilmoittautumaan, sen jälkeen minulle ojennettiin (3) terveystietokysely , jonka kääntämisessä englanniksi auttoi joku nuorimies(4), varmaan opiskelijoita. Siitä sitten eteenpäin, yksi hoitaja (5) otti sen täytetyn paperin, toinen (6) neuvoi rokotustelttaan numero viisi. Siellä oli rokottava hoitaja (7) ja toinen hoitaja (8) tietokoneella. Sain saman tien ohjeet, millaisia oireita rokotuksesta voi tulla, hoito-ohjeet, sekä seuraavan rokotuksen ajan heinäkuun lopulle sekä pienen lapun mekkoni olkapäähän. Sen jälkeen palomies (9) ohjasi minut käytävää pitkin odottamaan vuoroani päästä puoleksi tunniksi istumaan turvavälituolille rokotuksen jälkeen. Kyseisessä salissa oli kaksikin (10 ja 11) eri hoitajaa, jotka kiertelivät ja kyselivät ihmisiltä, onko kaikki hyvin. Lisäksi he tarkistivat kellonaikoja, ettei kukaan livistä mihinkään ennenkuin 30 minuuttia on kulunut. Ja aina kun joku poistui, tuli paikalle siistijä, 12) joka desinfioi tuolin ja käsinojat.

Tällainen lappu liimattiin olkapäähän rokotuksen yhteydessä.
Piikki saatu klo 16,35, poistuminen klo 17.05.
Puolen tunnin odottelusali

Ulko-ovella oli vielä yksi työntekijä (13), joka mm. ohjasi pyörätuoliasiakkaat saattajineen toiselle ovelle, koska ulkopuolella oli portaita.

Siis todellakin laskin, että kaiken kaikkiaan 13 henkilöä oli minua (ja muitakin) palvelemassa rokotussession aikana. Lisäksi puhelimitse vielä kaksi. (15)


Jälleen Suomessa tuntematon ammattikunta

Veitsenterottaja. Hän liikkuu polkupyöräänsä taluttaen ja puhaltelee pilliinsä sävelmää, joka käsittääkseni tunnetaan ympäri Portugalia. Kun tarvitset hänen ammattitaitoaan, huikkaat kadulle ikkunasta tai partsilta, että pieni hetki, kipität kadulle veitsinesi ja saat ne teräviksi. Emme ole vielä kokeilleet, koska meillä on myös oma veitsenterotin, jolla Jouni osaa terottaa, mutta ehkä joku kerta.

Vuosia sitten tuollaista pyörää talutti huomattavasti vanhempi mies.
Onkohan tässä nyt hänen poikansa?

Rokotteen jälkiseuraukset

Tiistaina oli oikein lämmin päivä, ja ihmettelinkin kovasti, että miksi minua palelee. Kesti muutaman tunnin, ennenkuin tajusin mitata kuumeen. Sitähän oli vähän yli 38 astetta. Lämpimässä ilmassa vaan on vaikeaa tuntea olevansa kuumeinen, mutta kun päätäkin särki, niin se oli selvä merkki. Eli eilinen ilta meni pedissä, ja tänään on ollut ainoastaan vähän heikko olo, ei enää kuumetta. Auringonpaahteessa ei kuitenkaan ole tehnyt mieli olla, vaan sisällä sängyssä lukemassa kirjaa.


Kahden hengen mandariini

Eräänä päivänä Jouni toi kaupasta YHDEN mandariinin, (mandarina tangerina). Ja aivan mahtavaa, siitä todella riitti iltapäivän välipalaa meille molemmille. Tuon kuvassa olevan astian halkaisija on 13 senttimetriä.


Pesänparannustyöt käynnissä

Jätä kommentti