Pidän kovasti siitä, että täällä on varmaan jokainen talon rakennuttaja, omistaja tai remontoija saanut valita omaan taloonsa sellaiset värit, joista pitää. Siltä kaupunkikuva ainakin näyttää, vaikken määräyksiä tunnekaan. Löytyy iloisia värejä, kaikenlaisia yhdistelmiä vierekkäin ja uutta ja vanhaa aika lailla rinta rinnan.
Paitsi, etten oikein halua asua katutasossa, vaan mieluummin kerrostalossa. Olen kokeillut myös omakotitaloasumista Suomessa, mutta täällä en oikein taitaisi tottua siihen, että ulko-ovesta mennään suoraan kadulle. Rappukäytävät ovat mukavia. Kesällä paikalliset usein pitävät ulko-oven auki suoraan kadulle, sillä tavalla on toki viileämpää, mutta itselleni tulee tirkistelijäolo, jos kävelee ohi ja näkee suoraan toisten olohuoneeseen. Täkäläisiä tuskin haittaa, usein jalkakäytävälle on kannettu kalusteitakin, että on viileämpää istuskella.
Kaikissa postiluukussa, joita pikku taloilla on jokaisella omansa, lukee CORREIO. Se ei ole tavallista yleisempi sukunimi, vaan tarkoittaa POSTI. Nimiä oviin ei kirjoiteta missään, edes kerrostaloissa, vaan osoitteessa mainitaan, monesko kerros ja millä puolella asunto on, oikealla, vasemmalla, vaiko ehkä keskellä. Meidän kerrostalon postilaatikot ovat ensimmäisessä kerroksessa. Posteljoonin ei tarvitse tulla rappuun jakamaan postia, vaan hän laittaa postit ulko-oven vieressä oleviin laatikoihin, jotka asukas saa auki rappukäytävässä sisäpuolelta.
Hierontareissu
Perjantaina olin menossa hierontaan yhdeksi bussimatkan päähän Praia da Rochalle. Oli harmaa ja ajoittain sateinen päivä, joten ajattelin piristää itseäni laittamalla vähän ripsiväriä, vaikkei nyt hierontaan ehkä olekaan viisasta meikata. En nimittäin juuri koskaan käytä täällä meikkiä, se tapa on jäänyt työelämään. Matkalla bussipysäkille navakka tuuli lennätti toiseen silmääni jonkun roskan, ja siinä sitten Niagaran lailla valuva silmäni valutti ripsivärit myös, höh! Roskakin kyllä lähti. Luultavasti yksi bussivuoro oli jäänyt ajamatta tai sitten aikataulut olivat ihan sekaisin reitillä sijaitsevan asfaltointityön takia. Laitoin hierojalle viestiä, että tulen myöhästymään, sain tunnin hieronnan sijasta puolen tunnin hieronnan.
Hieroja on tuttu monen vuoden takaa, aikoinaan hänellä oli vuokrakoju Praia do Vaun rannalla, nyt oma työtila. Thaimaalainen rouva on todella taitava hieroja. En uskaltanut ottaa perinteistä thai-hierontaa, kun se sattuu aika lailla, vaikka sen jälkeen on kyllä uusi kroppa. (Lisäksi bussihässäkkä olisi estänyt sen muutenkin.) Mutta thaimaalaista hieronnassa on se, että perus selkähieronnan jälkeen hän kävelee minun päälläni pitäen kiinni katossa olevasta tangosta. Jalat, kädet ja koko kroppa, paitsi tietty pää, kävellään läpi muutamaan kertaan, ja se tuntuu todella mahtavalta. Hierontahuoneessa soi rentouttava musiikki ja värit, tuoksut ja koko tunnelma on rentouttava. Paitsi selkä- ja hartialihasteni irrottelu, kun ne ovat aina ihan jumissa… mutta kun siitä leipomisesta on selvitty, niin koko setti päättyy rentouttavasti.
Myrskytuulet
Hieronnan jälkeen olin niin energinen, että kävelin koko matkan kotiin. Ostin jopa sateenvarjon (5€), mutta en tarvinnut sitä. Sattui sellainen kohta päivästä, ettei satanut, mutta tuuli ja varsinkin äkkinäiset tuulenpuuskat olivat kovia. Monilla kauppiailla ja ravintoloilla on tapana laittaa kadulle raskas, metallinen, avattava A-muotoinen kyltti mainostamaan paikkaansa. Kävelykadun varrella yksi tällainen lensi tuulen voimasta minua kohti. Onneksi tajusin tilanteen ja peruutin vauhdilla pois sen tieltä. Välimatkaa kaatuneeseen kylttiin jäi ehkä puolisen metriä. Se olisi sattunut, jos olisi osunut.
Käärmeitä kadulla?
Edit;
Ihanat, täällä pidempään asuneet suomalaiset opastivat minua, että kyseessä on Johanneksen leipäpuu, jonka palkoja, tai varmaan palkojen sisältöä voi käyttää kaakaon korvikkeena. Täytyypä jossain vaiheessa kokeilla. Tarvitsen kuitenkin vielä lisäneuvoja, mitä pitää tehdä.
Mikin kirjoituksia Portimãosta 