Ei enää pilviä!

Nyt on maailman kirjat mallillaan, kun aurinko paistaa joka päivä, kuten ennenkin. Alkuloman pilvisten päivien aikana jo ehdin tottua siihen, että aamulla ikkunakaihtimia avatessa pitää pelätä, mitä siellä takana on, mutta nyt vähitellen alan taas luottaa Portugalin kesäkuuhun, Vaikka aamulla huoneessa on pilkkopimeää, niin kaihtimien avaamisen jälkeen paistaa.

No se paiste on tietenkin tällaiselle lumen, pakkasen ja pimeyden vihaajalle iso juttu, mutta ilmapiiri on ehkä vielä isompi. Vuokraemäntä puolisoineen oli meillä syömässä (siis omassa asunnossaan) ja siinä terassilla pitkää iltaa istuessamme tuli juttua jos toista. Välillä piti käydä rakkoa tyhjentämässä, ja siellä eriössä istuessani huomasin ajattelevani, että kauhea, kuinka kovaa meteliä me pidämme tuolla terassilla! Ja heti sen perään – herätys – et ole Suomessa – ei kukaan tule rimputtamaan ovikelloa ja valittamaan, jos ihmisillä on hauskaa. Ei tapella, ei riidellä, ei ördäillä, on vaan kivaa! 

Ja tänään on ollut huippujuhlapäivä Pirkon (matkakumppanini) kanssa, koska oli palkkapäivä. Oikein ravintolaan syömään ja vielä Irish-coffeelle ja kun tämä matka tänne asunnolle kuitenkin on jonkinmoinen, niin vielä paikalliseen pikkubaariin virkistäytymään. Muistan jo viime vuodesta tuon kyseisen baarin, omistaja – luulen niin, koska hän on aina siellä – naisihminen, palvelee iloisesti ja luo selvästi paikallisille olohuonetunnelman. Tyypit selvästi tuntevat toisensa, ja tänään vielä oli paikalla monen monta koiraa – ja yksi ihan pieni pentu, joka kiersi sylistä syliin ja pureskeli kaikkien korvalehtiä. Omistajan Down-syndroomainen poika myös istuskelee paikalla, tuntuu nauttivan olostaan, ja paikalliset tuntevat kuvion. Hieno olohuone, ja pieni lasi valkoviiniä maksaa 0,70€. 

Ja mitä tästä kaikesta nyt kokoaisin, ne viinilasilliset ovat edelleen päässäni, että joku kiteytys pitää saada! 

Yhteisöllisyys

Lämpö

Välittäminen

Hyvä olo