Pilvinen päivä

Pilvinen päivä tarkoittaa, että on aikaa kirjoitella.
Kyllä on rantaviivaa tallattu, ja kaupungillakin kävelty, niin että pitäisi jalkojen tässä kesän aikana voimistua! Tuon meren logiikkaa en vieläkään ymmärrä, siis sitä, että milloin se on kuinkakin korkealla. Aikalailla ripeään tahtiin löi sydän toissapäivänä, kun piti päästä ohittamaan kallionkieleke ja meri olikin niin korkealla, että reppu piti nostaa ylös pään päälle, niinkuin olet nähnyt sotilaiden joissain elokuvissa kantavan kivääreitään. Kun sitten vielä tuli aalto, jota piti selkä edellä vastustaa, niin päätin, että seuraavan kerran kierrän kyseisen paikan tien kautta, jos vesi on yhtä korkealla.

Toisen hässäkän sain aikaiseksi, kun haikaraperhe aiheutti minussa hirmuisen valokuvausvimman. Puhelinta esille kaivaessani sain jotenkin huomaamattani pudotettua bussikortin jonnekin, joten eipä auttanut muu, kuin seuraavana päivänä taas tallata lisää katuja ja rantaviivaa, ensin aurinkoon ja sitten iltasella uutta bussilippua hankkimaan! Rannalla maatessamme mietimme, että oikeastaan tuollainen hävytön huolimattomuus pitäisi hyvittää kunnon penalty-marssilla paksuihin vaatteisiin pukeutuen, kaikki ylämäet ainakin juosten ja ilman mitään juotavaa. Tulimme kuitenkin siihen tulokseen, ettei sitä itselleen tarvitse niin ankara olla, joten rauhallisesti kävellen – muutaman ihanan vaatekaupan kautta – hankimme sen pirun bussikortin, jota heti myös käytimme takaisintulomatkalla ja reissun päätteeksi vielä palkitsimme itsemme paikallisessa baarissa lasillisilla ihanaa, kylmää valkoviiniä! Armeliaisuus itseään kohtaan kunniaaan!

Asuintalomme alakertaan on ilmestynyt kampaamo, sen hinnastoa katsellessa tuli mieleen, että hyvinkin voisi käydä hiukset leikkauttamassa, mutta purskahtaakohan kampaaja nauruun, kun näkee tällaiset hapsukat, joita kuitenkin hiuksiksi pitäisi kutsua.

Mutta muutenhan kaikki sujuu rauhallisesti, kotikulmilla on mukavaa, kun paikalliset tervehtivät, varmaan muistavat meidät viime vuodesta. Aika tavaton näkyhän se on, kun täällä kaksi valkotukkaista tätiä lyllertää miltei koko ajan jotain kummallista kieltä kalkattaen.