…edellisestä kirjoittelustani.
Vietin noin kolme viikkoa Suomessa helmikuun pakkasissa hyvästä syystä. Tyttäreni on saanut vauvan ja kävin tutustumassa ensimmäiseen lapsenlapseeni. Hän on suloinen!
Pääsin taas pitkästä aikaa työntämään vaunuja lumessa. Tyttäreni on syntynyt tammikuun kymmenes, joten todella kauan aikaa sitten olen työntänyt vaunuja talvessa.
Matkan jälkeen olin vähän uupunut, vaikka mennen tullen jäin lentokenttähotelliin nukkumaan muutamaksi tunniksi ja aamulla suoraan kunnon aamiaiselle. Helpotti matkustelua huomattavasti.
Ehdin myös tavata muutamia vanhoja ystäviäni, mikä oli oikein mukavaa, mutta suurimman osan ajasta vietin tyttäreni perheessä.
Palattuani kotiin meni ehkä pari päivää, kun oli jo pakko kirjoittaa viestiä tyttärelle, että laita lisää kuvia pikku Kajosta, on ikävä!
Ystäväni auttoi nimiäisjuhlien järjestämisessä, iso kiitos siitä, vieraitakin oli yli kaksikymmentä ja näytti siltä, että kaikki viihtyivät.
ihana baklava-pellillinen.
Kotona Portimãossa odotti sadesää, jota onneksi ei enää kestänyt montaa päivää, joten päätimme innoissamme putsata ulkoterassin kamalan talven jäljiltä. Painepesuri huutamaan ja kaikkien sateiden ja myrskyjen jäljet pois. Se on meillä parin päivän homma, kun tuota ulkotilaa riittää. Ja mitä sitten tapahtuu? Olen ystäväni kanssa kävelyllä, kun ukkonen alkaa jyristä. Ehdimme juuri ja juuri yhden pienen kahvilan katoksen alle suojaan, ettemme kastuneet läpimäriksi. Ukkonen meni ohi 15 minuutissa, mutta arvannette, ettei terassi enää näyttänyt pestyltä. Huoh! Jätän seuraavan terassinpesun myöhemmäksi, että voin olla varma, ettei sateita enää tule.
Eräs täällä Portimãossa asuva ystäväni kyseli tietoa vanhasta blogistani. Hän muisti, että olin kirjoittanut Monchiquessa sijaitsevasta originellista keramiikkapuutarhasta. Laitan tähän vielä uudelleen tuon elämyspuutarhan linkin, jos joku ei vielä ole käynyt.
Arki rullaa, on kässäkerhot, joogat, soittoporukka ja suomalaisten lauantaitapaamiset. Jos vielä jumppaan jaksaisi mennä maanantaisin, niin eipä paljon ole vapaapäiviä. Edellisessä kässäkerhossa opin virkkaamaan tuulihyrrän, josta meillä tuli kissan lelu.
Mikin kirjoituksia Portimãosta 