Kaupunki on satsannut jälleen kerran hienoihin joulukoristeisiin ja -rakennelmiin. Sydäntäni lämmittää, kun päiväsaikaan valossakin on kaunista, saatika illemmalla pimeässä.
Tapahtumaa on riittänyt, maanantaina pikku pikkujoulut glögi- piparkakku- ja juustotarjoiluineen, tiistaina kässäkerho, keskiviikkona en edes ehtinyt soundful yin joogaan, kun oli niin paljon leivottavaa.
Torstaina VIHDOIN Jouni saapui Suomesta kolmen viikon jälkeen, perjantaina oli ystävän tapaaminen lounaan merkeissä ravintolassa, jossa vietämme ensi perjantaina isompia pikkujouluja, ja siinä lounaan ohessa ehdin sopia ravintoloitsijan kanssa viimeisistä järjestelyistä.
Ja miksi oli niin paljon leivottavaa, ettei joogaan ehtinyt?
Käsitöiden lisäksi karjalanpiirakoita, hapanleipää ja maustekakkuja. Siinä minun osuuteni kässäkerhon myyjäisiin, jotka olivat viime lauantaina. Ihanan paljon porukkaa oli liikkeellä. Käsitöitä sain myytyä vain vähän, mutta leivonnaiset kyllä menivät. Tuolla nuo villasukat taas odottavat kaapissa tulevia myyjäisiä. Niitä kun syntyy aina vain lisää ja lisää, kun on niin kiva neuloa.
Mutta haluan kehua meidän kässäkerhon naisia, sekä aina auttavia miehiä. Mahtavaa aktiivista toimintaa ja tehokasta yhteistyötä.
Koko Moonlight-Bar oli sisustettu Suomen värein ja oli viihtyisää.
Niin kiire ei kuitenkaan ole ollut, ettei iltaisin olisi ehtinyt katsoa Hanneksen kanssa La Promesaa.
Ihanaa joulukuuta kaikille!
Mikin kirjoituksia Portimãosta 