Marraskuun harmautta

Niinpä lähtivät mieheni ja hyvä ystäväni Suomesta kohti Helsinkiä eilen. On aika outoa olla yksinään kotona vilkkaan kolmeviikkoisen jälkeen. Olemme käyneet Porsut, karaoket, korttipelit soundfull yin joogat ja kässäkerhot – jälkimmäisessä mies ei ollut mukana. Lisäksi lomalaisemme ehti kerran keilaamaankin ja yksi päivä kului Aguan kauppakeskuksessa vielä tuliaisten ostopäivän lisäksi. Hän oli erittäin yllättynyt, kuinka valtavan paljon erilaista ohjelmaa täällä on meille suomalaisille. Ja sehän on ihan totta. Joka paikkaan ei edes ehdi, kun pääasiallinen harrastukseni on edelleen käsityöt ja niitä tehdään suurimmaksi osaksi kotona.

Säät vaihtelevat koko ajan, mutta täytyy sanoa, että lomalaisella oli hyvä tuuri. Montaakaan kertaa ei tarvinnut sateenvarjoa avata.

Erityismaininnan ansaitsee Monchiquella sijaitseva Bongard Gallery.

Siellä on paljon erilaisia keramiikkaveistoksia puutarhan siimeksessä sekä sisätiloissa.

Kun astuu sisään vanhasta puuovesta, löytyy oven vasemmalta puolelta punainen laatikko, johon saa maksaa sisäänpääsymaksun, 2,50€. Ketään ei näy paikalla ja kaksia jyrkkiä portaita pitkin pääsee ulos puutarhaan. Kiersimme miltei koko puutarhan ihan omine nokkinemme. Kohta saapui pieni koira ja mahtava iso, musta koira sekä taiteilijapariskunnan rouva essu edessään ja puutarhasakset kädessään. Hän kysyi, haluaisimmeko mennä sisälle – toki halusimme, vaikkemme olleet varmoja minne – ja taidetta sekä eläimiä löytyi lisää sekä sisätiloista että ulkoa.

Kovin jalkavaivaisena tuolla voi olla hankalaa, portaat sekä maasto ovat jyrkkiä ja sade on huuhdellut polutkin vähän epätasaisiksi.

Suosikkiravintolani Café da Vila Monchiquen kylässä on melkein aina täynnä. Emme olleet varanneet paikkoja etukäteen, mutta koska olimme liikkeellä vasta lounasajat loppupuolella, meille löytyi tilaa. Herkkuruokaa ja loistava palvelu.

Jatkan täällä kotona kissojen kanssa keskustelua, kun on niin outoa, ettei ole ketään juttukaveria. Onneksi on kissat! Vähän höperöltä tuntuisi puhella itsekseen. 😂