Nyt on marmeloiden aika, (marmelo, tai sana saattaa olla myös marmelado). Kyseessä on aika lailla omenan näköinen heldelmä, joka on aivan kivikova. Sitä ei kuulu syödä sellaisenaan, vaan keittää siitä hilloa, joka maistuu aika lailla omanahillolta ja on hyvää.
Hedelmät kuoritaan – tosin näin myös yhden ohjeen, jossa ne keitettiin kuorineen – mutta itse olen kuorinut. Kuoritut marmeladot kannattaa säilyttää kylmässä vedessä odottamassa seuraavaa vaihetta, koska muuten ne muuttuvat tosi nopeasti ruskeiksi.
Lisäksi poistetaan siemenkodat ja niihin kuuluvat osat sekä pilkotaan hedelmät pieniksi.
Hedelmäpaloja keitetään noin tunnin ajan. Kerran olen kokeillut, että keitin niin kauan, että vesi haihtui, mutta tämä on nopeampi tapa.
Kun hedelmät kokeiltaessa irtoavat veitsen kärjestä, kaadetaan vesi pois.
Soseutetaan sauvasekoittimella ja lisätään sokeria maun mukaan. Brasilialaisessa ohjeessa sanottiin, että jos on kilo hedelmää, laitetaan puoli kiloa sokeria, mutta se saattaa olla suomalaiseen makuun hiukan liian makeaa.
Kolmesta marmelosta tuli arviolta vajaa litra hilloa.
Ja sitten vain paistamaan räiskäleitä omenahillon seuraksi!
Mikin kirjoituksia Portimãosta 