Portimãon talveen mennään, kellot on jo siirretty ja illat ovat sen myötä lyhentyneet.
Kässäkerhon myyjäiset lähestyvät ja täällä leivotaan ruisleipiä niin usein kuin vain ehtii.
Lisäksi villasukkien neulonta vaan kiihtyy. Kesällä ei juuri villaa jaksa käsitellä, mutta nyt on taas into päällä.
Kesän käsityö puuvillalangoista oli mukavaa tekemistä. Isoäidin neliöt ovat taas muodissa. Hiukan oli väreissä sovittelemista, ettei kovasti riitelisi…
Tänään minun piti käydä terveyskeskuksessa vuotuisessa tarkastuksessa ja reseptien uusinnassa. Samalla käynnillä sain tetanus ja hinkuyskä/kurkkumätä rokotuksen. Hassua, kun tämän muuton myötä ovat kaikki muistikuvat hälvenneet, jotta milloin mahdollisesti olen saanut edellisen tehosteen. Olen kuitenkin varma, että siitä on aikaa, joten nyt saan kolme piikkiä, ja näin tulee suoja kymmeneksi seuraavaksi vuodeksi.
Rokottava sairaanhoitaja oli kovin ystävällinen, pistäessään piikkiä hän pyysi anteeksi, johon vastasin, ettei tarvitse pyytää anteeksi, koska se ei tuntunut missään, olette todella taitava. Hän vastasi KIITOS. Lisäksi sain kattavia hoito-ohjeita, kuinka pistokohtaa voi painaa jäällä, tänään ja huomenna, mutta ei suoraan iholle. Aiemmin hän oli jo kysynyt, mistä päin olen kotoisin, joten nauroimme molemmat, kun kerroin, että kyllä tiedän, ettei ihoa suoraan paineta jäällä, olen Suomesta. Enkä ole edes saanut mitään oireita.
Terkkarin seinällä on selkeä informaatiolappu, että siellä valokuvaaminen on kielletty. En vain voinut vastustaa kiusausta ottaa seuraavaa kuvaa, sopi niin hyvin terkkarin odotusaulaan.
Enkä jäänyt kiinni!
Pikkutyttö odottaa vastaanotolle pääsyä äitinsä kanssa.
Mikin kirjoituksia Portimãosta 