Illat ovat jo lyhenneet, mutta vielä ei ole ollenkaan kylmä. on mukavaa istuskella terassilla vaikka kuinka myöhään. Tosin joinain iltoina on jo auringon laskettua tullut niin kosteaa, ettei ole ollut enää mukavaa ulkona.
Kesän ajan olemme Jounin kanssa kuuluneet kesäkorttiryhmään. Tämä tarkoittaa sitä, että varsinaisen, alkuperäisen korttipeluuporukan jäsenet ovat vielä Suomessa ja me korvaamme heitä.
Pelin nimi on Shanghai ja ainakin itselleni se oli aluksi melko vaikeaa. Nyt alan olla jo kärryillä, mutta kyllä siinä sen verran mutkia on, että koko ajan täytyy olla hereillä ja keskittyä. Yksi kahdeksanosainen peli voi hyvinkin kestää pari tuntia, joten olemme järjestäneet niin, että ensin syödään, sitten pelataan. Sitten taas syödään, joko naposteluja tai jälkkäriä, ja pelataan toinen setti. Jonkun kerran on ollut jopa kolmekin eri ruokalajia, ja kolme pelisettiä, sitten menee jo yöhön asti.
ja se on kyllä kivaa.
Viime viikolla eräs kässäkerholainen ehdotti, että kokoonnuttaisiin jo sen viikon tiistaina ja aluksi meidän pitikin tehdä niin. Kun mukana on luovia ihmisiä, niin äkkiäpä eräs keksi, että eikä – kokoonnutaan uima-altaalle, Nosolo Aguaan. Näin teimme, käsitöitä ei ollut mukana, mutta hauskaa meillä oli koko päivän. Kuva on aamupäivältä ja vaikka näyttää, ettei siellä ollut ketään muita, niin olihan siellä. Kuvaaja, yksi tarjoilijoista, sai napattua kuvan niin, ettei muita näy. Ruoka oli hyvää, lepotuolit mukavia ja jos halusi tilata jotain naposteltavaa tai juomia, niin jatkuvasti ympärillä pyörivät tarjoilijat toivat. Ihana alaspäivä! Parasta oli se, että altaassa oli lämmintä merivettä, jossa oli oikein ihanaa kelluskella. Kuin olisi ollut ulkomaan lomalla, ja silti olitkin ihan omassa kotikaupungissa.
Tuo allaspäivä oli loistava kohotus koko pieleen menneelle aamupäivälleni. Aamulla minun piti käydä bussimatkan päässä lääkärillä. Ei tullut bussia! Odotin vielä aikataulun mukaan seuraavankin bussin tuloa, mutta ei. Pysäkillä oli pari muutakin ihmistä, paikallisia. Luovutin ja tilasin seuraavaan risteykseen Überin, jolloin näin auton ikkunasta, että bussi tuli. Kun pääsin perille, huomasin, että ne kaksi ihmistä, jotka olivat olleet kanssani pysäkillä, tulivat samaan paikkaan ja olivat perillä samaan aikaan. Harmitti ja nolotti vietävästi, etten pyytänyt heitä mukaan samaan autoon. Ei kyyti sen enempää olisi maksanut kuitenkaan.
Pääsy vastaanotolle onneksi oli melkein aikataulussa, mutta ihan mahdotonta oli se, kun lääkäri kysyi, miksi en ole käynyt verikokeessa. Minä yksinkertaisesti olin unohtanut, kun vastaanottoa siirrettiin parikin kertaa eteenpäin ja aina tuli uusi kirje. Lähete labraan jäi sen vanhimman kirjeen sisään ja näin ollen pääsi unohtumaan. Noloa sekin. Samalla käynnillä minut kuitenkin ohjattiin käymään myös labrassa, tohtori varmaan mietti, ettei tuosta tule yhtään mitään, ellen vahdi että tuo täti varmasti menee sinne labraan!
Paluu sujui muuten hyvin, mutta laskeutuessani Fortalezan linnoituksen portaita alas Nosolo Aguaan oikea pohkeeni jotenkin kramppasi niin, että oli hankalaa kävellä. Seuraavaksi vielä onnistuin odottamaan vastaan tullutta ihmistä väärällä portilla, ennenkuin lopulta pääsin altaalle.
Tällä viikolla saimme kutsun liittyä erään pariskunnan mukana autoreissuun ja jonnekin lounaalle. Ensimmäisen paikan Churasqueira Oliqin keittiö kuitenkin oli jo suljettu päivätauon ajaksi, joten ajoimme seuraavaan. Ravintola Oliverin keittiö oli auki, vaikka olimme ainoat asiakkaat. Oli mukava iltapäivä, hyviä kanafileitä kauniissa ympäristössä.
Muutama kuva siitä ravintolasta, jonne emme tällä kertaa päässeet, mutta toisen kerran sitten.
Sisällä oli hauskoina yksityiskohtina eläinaiheisia kuvia, joista elävästi tulivat mieleeni tässä syksyllä käydyt keskustelut lasten ja nuorten therian-harrastuksesta.
Superkuu on aika monessa paikassa aiheuttanut nousuveden aikaan tulvia. Itse en ole ollut katsomassa kaupungilla noita maisemia, mutta muutamat FB-kaverit olivat laittaneet hienoja kuvia. Kiitos niistä, Raija ja Hannele.
Mikin kirjoituksia Portimãosta 