Iloisena olen seurannut, kuinka Suomessakin on edelleen lämmintä. Ja täällä tietenkin myös, välillä jopa kuumaa.
Mutta aika outoa on olla kotona vain kissojen kanssa, kun olen niin tottunut siihen, että ollaan Jounin kanssa yhdessä. Onneksi sentään ihan huoletta voi jutella noille kissoille, kun en oikein osaisi hiljaakaan olla koko ajan.
Mutta onhan noiden kissapikkuisten kanssa ollut hommaakin. Ensin Monami oli aivan outo ja vain piiloutui Jounin vaatekaappiin sekä sähisi Hannekselle, kun hän yritti lähestyä. Meidän oma eläinlääkärimme sattui vielä olemaan viikon kiinni, joten piti mennä ihan eläinsairaalaan jonottamaan, ja siinä kyllä menikin monta tuntia.
Jouni siis on Suomessa tapaamassa ensimmäistä lapsenlastaan, pienta Eveä, ja ensi sunnuntaina on kastejuhlakin.
joten nyt näkyy vain isoisä ja käsi.
Ilmeni, että Monamilla oli 40 asteen kuume, mutta verikokeessa ei löytynyt sille mitään syytä. Jälkitarkastus ja kuumeen mittaus tehtiin omalla lääkärillä ja kaikki me, minä, sairaalan lääkäri ja oma eläinlääkäri, tulimme siihen tulokseen, että Monami on saanut stressioireita Hanneksesta, joka on melkein koko ajan kimpussa ja haluaa leikkiä.
Huomenna mennään Hanneksen kanssa ottamaan rokotetehoste. Se ei ole mikään ilo saada noita tyyppejä kantokoppaan, mutta onneksi ei tarvitse mennä kuin kerran vuodessa, jos kaikki menee hyvin.
Olen päättänyt Monamin stressin helpottamiseksi hankkia valjaat, harjoittelemme niiden käyttöä tässä kotona siihen asti, kun hän kolmen viikon kuluttua saa vielä toisen rokotteen, minkä jälkeen voimme aloittaa ulkoilun. Toivottavasti tämä suunnitelma onnistuu ja Monami saa vähän omaa aikaa. Ja olisi minustakin niin mukavaa mennä tuonne tuttuun kahvilaan näyttämään meidän söpöläistämme.
Seuraava video on eläinlääkärin hoitohuoneesta, hän hoiti toisessa huoneessa koiraa, ja minä jäin odottamaan verikokeen tuloksia. Ja jälleen olen ihmeissäni, kuinka luottavaisia ihmiset täällä ovat – siitä tulee hyvä mieli. Lääkärin käsilaukku on tuolla seinän vieressä tuolilla, kun hän itse on toisessa hoitohuoneessa.
Täällä on tällä hetkellä valtavan hyvä kurkkusato. Niinpä olen kokeeksi tehnyt yhden purkillisen valkosipulimaustekurkkuja ja sinappista kurkkusalaattia. Reseptejä sain pikkuserkultani Suomesta ja jonkun ajan kuluttua pääsee jo maistamaankin. Annan niiden nyt olla jääkaapissa vielä jonkin aikaa.
Jännää nähdä, miltä maistuu.
Ihan pian alkavat taas kaikki talviharrastukset, kässäkerhoa ajattelimme jo laittaa pystyyn pienellä porukalla ensi tiistaina, mutta suunnitelma vaihtuikin oleiluun Agua Nosolossa, jossa en ole vielä koskaan käynyt. Tiedossa on siis rantapedeillä makailua, uima-allas pyrähdyksiä ja kyllähän sieltä jotain tarjoiluakin saa. Olo on kuulemma kuin olisi etelänlomalla, joten mikäs siinä.
En ota mukaani villasukkakudinta!
Kyllähän noista luksusjutuista pitää jotain maksaakin, mutta kerrankos sitä lähtee etelänlomalle ihan tässä omassa kotikaupungissa.
Oikein mukavaa taas on, kun vähitellen suomalaisia kavereita alkaa matkustaa tännepäin. Pidän kovasti näistä kesistä, kun on oikein kuuma, ja tuttuja lomalaisia matkustaa tänne. Mutta onhan sekin mukavaa, kun on selkeästi neljä eri vuodenaikaa. Ja talvista selviää ilman lunta.
Kesällä riittää kaikennäköisiä tapahtumia, ja yhden lomalaispariskunnan kanssa olimme maailmapyörämatkalla ihan tässä oman joen rannassa. Saimme heidät houkuteltua, emmekä tienneet, että heillä molemmilla oli pientä ongelmaa korkeiden paikkojen kanssa. Rohkeasti kuitenkin selvisivät.
Joka torstai täytyy istua television ääreen katsomaan Petollisia, se vaan on niin jännää, ja nyt tietenkin vielä jännempää.
Mikin kirjoituksia Portimãosta 