Saimme farmilta Mexilhoeira Grandesta ihanan, pienen mustan kissan. Tarkoitus on, että Monamilla on seuraa ja yksi pikkuinen pelastetaan ennen ensi talvea, jolloin farmilla ei enää vakituisesti asu ketään.
Maanantaina 17.6. saimme kissan kotiin – ja samana päivänä illalla Jounin tytär sai tyttövauvan. Että tuli tuplaonni. ❤️❤️
Sopeutuminen pienen kissan kanssa on edennyt, mutta hitaasti. Hän arastelee vieläkin ihmisiä, eli siis meitä, mutta Monamin kanssa menee jo ihan hyvin. Isosisko on ehkä parasta, mitä pikku Hanneksella on täällä. Ja toki täysihoito ja huolenpito. Mielenkiinnolla seuraamme, kauanko aikaa menee siihen, että Hannesta saa silittää.
Ensimmäisenä piti tietenkin käydä eläinlääkärillä verikokeessa, jotta saatiin selville, ettei Hanneksella ole kissojen leukemiaa tai AIDSia, jotka voisivat tarttua Monamihinkin. Ei onneksi ollut, mutta pariin kertaan jouduimme siellä käymään, koska ensimmäisellä kerralla hoitaja ei ollut paikalla, emmekä me kukaan, lääkäri ja me Jounin kanssa, saaneet pientä villipetoa aloilleen verikoetta varten. Seuraavalla kerralla kaikki meni hienosti.
Tänään Hanneksella oli iso koetus, kun imuroin asunnon ja pyyhin lattiat. En nähnyt häntä missään. Kun on tarpeeksi pieni, pystyy piiloutumaan todella hyvin. Ensimmäiset kaksi vuorokautta hän viettikin täällä vierashuoneen kirjahyllyn alla. Ja maukui koko ajan. Soitin jo huolissani tämänhetkisille farmin asukkaille, että tällä lapsella on nyt kamala ikävä äitiä, että pitäisiköhän meidän tuoda hänet takaisin. He osasivat rauhoitella minua ja siitä sitten lähti positiivinen kehitys alkuun. 💕💕
Maanantaista perjantaihin elämä menikin aika kissavoittoisesti, mutta juhannusaattona meidät oli kutsuttu juhliin. Aivan mahtavaa ruokaa – taas!
Ilta kului kaikenlaisia herkkuja nauttiessa sekä Trivial Pursuitia pelatessa. Fiksusti isäntäväki aina arpoo joukkueet, ei siitä mitään tulisikaan, jos itse saisi valita joukkueensa. (Siis alammeko me eläkeläiset jo muistuttaa lapsia?) Ennen Trivialia oli vielä portugalin kielen visa, jonka Jouni voitti! Mahtavaa!
Mukana menossa oli myös maaliman söpöin pieni rescue-koira. Hänen nimensä on Macho-Mies ja hän painoi tuolloin juhannuksena noin puoli kiloa. Hän oli edellisenä päivänä matkustanut Coimbrasta Pohjois-Portugalista tänne etelään siskojensa kanssa ja he kaikki saivat uudet kodit. Heidän emonsa oli kuollut.
Juhannuskokkokin meille luvattiin jo etukäteen ja ihmettelin suuresti, kuinka sen voi toteuttaa parvekkeella ilman, että naapurit soittavat palokunnan paikalle. Vaan hyvinhän se sujui, ja oli vielä todella kaunis kokko. Sydämelliset kiitokset sekä isännälle että emännälle ja koko juhlaporukalle!
Voittoa ei meidän joukkueelle Trivialissa tullut, mutta en ole siitä yllättynyt, koska aika usein illan isännän joukkue voittaa. Sitäpaitsi tällä kertaa arpa soi siihen joukkueeseen toisenkin huipputietäjän.
Mutta hauskaa oli!
Mikin kirjoituksia Portimãosta 