Lokkiperheen kuulumisista voisi aloittaa, seuraavalla videolla on koko perhe koossa.
Sittemmin kaksi heistä hyppäsivät edellisen kerroksen parvekkeen kattolipalle, ja kun lentotaito vielä puuttui, niin seuraavana aamuna heitä ei enää nähty. Nyt on jäljellä yksi poikanen, joka päivittäin yrittää vimmatusti oppia lentämään. Sellaisen havainnon olen tässä vuosien varrella ollut tekevinäni, että ne poikaset, jotka ovat koko ajan valtavan nälkäisiä ja vilkkaita, tuppaavat ajamaan itsensä hankaluuksiin, ja rauhallisemmat yksilöt selviytyvät.
Juhlimme 4.6. meidän neljää vuottamme tänne muuttopäivästämme. Mukanamme oli myös uusi ystävä, johon olemme tutustuneet täällä. Hän asuu vielä Suomessa, mutta on nyt lomalla. Löysimme uuden ravintolan, tai oikeastaan kahvilan, vitriinissä oli mahtavan näköisiä leivonnaisia ja aika hyvä tarjous, kaksi gintonicia yhden hinnalla. Siihen tartuimme, ja kun meitä oli kolme ihmistä, tilasimme neljä GT:a. Niistä neljästä jouduimme maksamaan vain 13€.
Nämä neljä vuotta ovat hurahtaneet valtavaa vauhtia. Samalla tuli muisteltua, miten jännää ja kaoottistakin se tänne tuleminen oli. Covid-pandemian ensimmäisen kevään jälkeen meillä oli muutto. Pelkäsimme, että joudumme Lissaboniin johonkin hotelliin karanteeniin kahdeksi viikoksi, ja vasta, kun vuokra-auto (voimakkaasti desinfiointiaineelta tuoksuva) oli allamme, uskoin, että kyllä tästä kotiin Portimãoon päästään. Ja siitä alkoikin kahden viikon omaehtoinen karanteeni kotona.
Ja miten hyvin olemme tänne kotiutuneet! Tottakai on byrokratiaa, ja hankaluuksia kielen kanssa, mutta Portimãossa on niin kaunista ja kaikki ihmiset haluavat auttaa. Kun jonkun aikaa sitten hiukan toheloin polkupyöräni kanssa, niin ensimmäinen ajatus oli, että ei kai kukaan vain nähnyt. (Tunnistanette suomalaisuuden) Eikä onneksi nähnytkään! Muuten olisi ollut auttajia paikalla ja minä vielä häkeltyneempi.
Tänään ostin puuvillalankoja, koska aion virkata seuraaviin joulumyyjäisiin patakintaita. Sellaisia en ole täällä nähnyt ja meillä on nyt kotona ollut testikäytössä ensimmäinen pari. Olemme molemmat sitä mieltä, että kyllä toimii.
Mutta että siis suoritin koko käsityökaupan asioinnin portugalinkielellä – olen ylpeä itsestäni – aiemmin olen joutunut menemään isoihin Kiina-marketteihin, joissa valinnan varaa on paljon, itsepalvelu, eikä tarvitse puhua mitään, mutta tästä päivästä lähtien suoritan lankaostokseni paikallisissa pikkupuodeissa. Haluan kannattaa heitä.
300 asteen karjalanpiirakoiden paistossa.
Kaduille maalataan lisää muraaleja. Kaupungilla on kunnianhimoinen tavoite saada katukuvaan 1300 metriä muraalia.
Jos on kovin kuuma, kuten sisälläkin voi lämpötila kohota yli kolmenkymmenen, niin jostain ihmeen syystä kissa kyllä tietää, kuinka viilennetään. Koko kylki viileälle kivilattialle ja tassut viileää kiviseinää vasten. Jee!
Mikin kirjoituksia Portimãosta 