Kävimme Monamin kanssa eläinlääkärissä saamassa kisulle rokotteet. Hiukan vaikeaa oli saada häntä kuljetuskassiin, mutta heti kun lähdettiin liikkeelle, hän rauhoittui ja innokkaasti katseli maisemia. Itse lääkärikäyntikin meni muuten hyvin, mutta kuumeen mittaaminen pyllystä ei ollut kivaa. Monami yritti peloissaan kiivetä syliini, ja siitä jäi kaulalleni pari verinaarmua. Lääkäri ystävällisesti hoiti minutkin eli desinfioi naarmut.
Ulkonaolon jälkeen kissa onkin yrittänyt karata terassille melkein joka kerta, kun ovi aukeaa. Kyllä tänne kaveri pitää hommata, että sisätiloissa on seuraa.
Viime viikolla olimmekin maatilalla katsomassa pientä, mustaa kissanpentua, kyllä, se pääsee meille, kunhan joku vaan saa sen kiinni. Pikkuinen on niin arka, että aina kun joku kauhean iso ihminen yrittää lähestyä sitä, niin sitä vilahdetaan välittömästi piiloon.
Yritämme viikon tai parin kuluttua uudelleen, koska pariskunta, joka siellä asustaa myös yrittää niin hellästi ja pitkämielisesti totuttaa tuota pikkuista ihmisiin.
Mutta olihan meillä aivan ihana iltapäivä. Kun puugrilliin laitetaan tulet, maltetaan odottaa, että on ehtinyt muodostua kunnon hiillos ja grillataan Monchiquen mustan possun ohuita siivuja, sekä foliopussillinen valkosipulinkynsiä, lisukkeina mahtavaa tuoresalaattia, leipää ja valkosipulilevitettä. Onneksi on ystäviä, jotka myös rakastavat valkosipulia!
Jälkiruoaksi mansikkamascarponevaahtoa, ah!
Vaikka oli aika kova tuuli, niin aurinko paistoi ja lämmitti, eipähän ainakaan tullut hirveää määrää pörriäisiä jakamaan meidän ateriaamme. Tuulesta on hyötyäkin.
Viime keskiviikkona opin uuden korttipelin, Shanghain, se oli tosi mielenkiintoinen ja ensi viikolla pelataan taas. Toki minä hävisin tuossa ensimmäisessä sessiossani, mutta täytyy nyt opetella lisää.
Olimme ystäväpariskunnan luona 15. kerroksessa, joten aika hulppeat näkymät sieltä olikin. Ja jälleen ruokatarjoilut olivat niin mahtavat, että häviöni oli varmaan sen syytä, ettei aivoille enää riittänyt ruoansulatukselta riittävästi verta. Pitkä peli, ja monta osiota, minun (suht lyhyelle) pinnalleni kuuden pelaajan porukka oli ehkä vähän liian suuri, koska peli kesti useita tunteja.
Eilen oli SITA-festareiden juhlakulkuepäivä. Soul in the Algarve=SITA. Olimme porukalla karnevaalikulkuetta katsomassa ja tunnelma oli jälleen aivan mahtava. Kulkue tosin oli paljon lyhyempi kuin viime vuonna.
Lokinpoikaset kasvavat valtavaa vauhtia, kuten joka vuosi. Vielä niitä on kolme tallella. Yksi tyyppi näyttää olevan aina nälkäinen ja muutenkin ihan yliaktiivinen. Toivottavasti sille ei käy niinkuin viime vuoden vastaavanlaiselle ruokarohmulle, että se lähti lentämään liian aikaisin, eikä osannutkaan enää tulla takaisin ylös kotiin. Kadulla näkyy aina tuossa vaiheessa kesää lokinpoikasia kävelemässä, joten ehkä ne sieltä oppivat ponnistamaan lentoon.
Mikin kirjoituksia Portimãosta 