Aina välillä unohdan oman ikäni, mutta jos joku läheinen samanikäinen menehtyy, siitä tulee todella surullinen olo. Tietenkin olen myös kiitollinen, että itse olen vielä elossa, mutta myös jollain lailla huolestunut, että paljonko tätä aikaa vielä on jäljellä.
Kyseinen ystävä Suomessa oli minun kanssani samalla luokalla noin 10-vuotiaasta ylioppilaaksi asti. Sen lisäksi opiskelimme OKL:ssä samaan aikaan, järjestimme porukalla opiskelijoiden bileisiin ohjelmaa, Topi Reilu leopardinaisen luolassa, Topi Reilu siellä sun täällä, en enää muista, mitä kaikkia niitä oli. Ja tämä edesmennyt ystävä oli juuri tuo Topi Reilu, meininki James Bondin tyyliin, mutta opiskelijavoimin ja aikalailla improvisoiden toteutettuna.
Teatteria muutenkin tuli tehtyä yhdessä, joten eipä voi muuta sanoa, kuin hyvää matkaa, Topi Reilu, Astrov, Vesku! 😪
Ja nyt hiukan positiivisempaa juttua. Olen käynyt kaksi kertaa äänimalja joogatunnilla, ja se on kyllä vakuuttanut minut. Joogaharjoitteet ovat venyttäviä ja miellyttäviä. Ohjaaja Minna koko ajan korostaa hengitystä ja rentoutumista. Minusta tuntuu, kuin jalkani ja käteni olisivat uusiutuneet tunnin joogaharjoitusten jälkeen. Lisäksi lopuksi on puolen tunnin rentoutus, jossa aina muutama osallistuja nukahtaa. Ja tämä äänimaljajuttu on kyllä jännä. Minnalla on eri kokoisia ja erilaisia ääniä aikaansaavia maljoja sekä lisäksi muutama muukin eksoottinen soitin. Kun selkäni tai vatsani päälle on asetettu malja, joka soi kauniisti ja tekee väreitä kroppaan, tai pään ympärillä soitetaan jotain, josta voin tuntea ääniaaltojen värähtelyn, täytyy sanoa, että rentoutuminen on aika täydellistä. Olen myös älyttömän iloinen, että vielä tällä iälläkin taivun kuitenkin jotenkin. Parasta kuitenkin on, että ”ope” jaksaa joka kerran toistaa, kuinka jokaisen täytyy tehdä oman kehonsa mukaan ja kuunnella itseään eikä pakottaa liikaa, sopii mulle. Tänä keväänä on enää yksi kerta jäljellä ja luulen, että tulen jatkamaan tätä harrastusta ensi syksynä.
Vielä hiukan vappuasiaa… emme olleet erityisesti missään juhlimassa, mutta sen verran suomalaista vappua haikailtiin, että grillasimme ulkona nakkeja ja söimme kyytipojaksi perunasalaattia.
Tämän pikkuruisen sähkögrillinkin tarina on minusta kertomisen arvoinen. Olemme ostaneet kaikki kodinkoneemme samasta liikkeestä, eli toki, ollaan tuttuja. Kun meidän uunimme aivan yllättäen hajosi ja sai aikaan oikosulun, oli pakko hankkia uusi. Samaan syssyyn hankittiin myös tiskikone, jonka olin tupakoimattomuudellani säästänyt, ja kauppias antoi tuon pikkugrillin kaupan päälle. Aika harvoin sitä tulee käytettyä, mutta ehkä se nyt on vappugrilli.
Ja tietenkin vielä näitä kevään kukkia…
Kävimme tuossa lähistöllä vappupäivänä kahvilassa, paljon oli perheitä liikkeellä, vappu on täällä Salazarin vallan jälkeen ollut työväen juhla. Meidän kaupungissa näytti siltä, että ylimääräinen vapaapäivä käytettiin perheen kesken.
Mikin kirjoituksia Portimãosta 