Kun olimme Algarven Suomi-seuran kokouksessa, vieressäni istuva rouva rupesi juttelemaan ja puhutteli minua ihan nimellä kysyen, että varmaan osaat soittaa ja laulaa….
No, minun menneessä ammatissani olen kokenut, että kun osaa kaikkea vähän, muttei mitään kunnolla, niin pärjää töissä. Pääasia, kun osaa organisoida. Joten en pystynyt lupaamaan virtuoosimaista soitantaa tai huippukirkasta laulantaa.
Tänään kuitenkin kokoonnuimme Suomi-seuran tiloissa ja aloittelimme. Vetäjäpariskunta on innostunut ukulelen soitosta ja minäkin ihan ensimmäistä kertaa soitin kyseisellä pelillä tänään. Ei tuntunut vaikealta, mutta luulen, että ensi kerralla otan mukaan kitaran, kun kerran olemme sellaisen saaneet. Voin sitten kompata.
Voi hyvinkin olla, että tästä kehkeytyy ihan viikottainen harrastus. Kesä tulee toki väliin ja suurin osa suomalaisista matkaa Suomeen, mutta syksyllä jatketaan.
Ja aika ammattilaiselta opetukselta tuntui sekin, että heti ekalla kerralla tuli kotiläksyjä. Kolme biisiä, joita pitäisi vääntää ensi torstaiksi. Yritän harjoitella, mutta isoin ongelma on laulu… kun ääni ei vain enää pelaa samalla tavalla kuin ennen, pitää opetella sitäkin jotenkin uudella tavalla.
Tässä keväällä on vielä muutama kerta ja syksyllä sitten jatketaan.
Mutta ihanaa pääsiäistä teille kaikille, oli vaan ihan pakko kirjoittaa nämä uudet kuulumiset, kun olen aika innoissani.
Mikin kirjoituksia Portimãosta 