Kaupungilla on paljon kaikkia koristeita varsinkin lasten, mutta myös muidenkin iloksi. Pääsiäispupu kaupungintalon aukiolla oli lysähtänyt lyttyyn tässä joku päivä, mutta nyt se on taas jämäkästi paikallaan.
Jonkin aikaa täällä on piinannut jokavuotinen Saharan hiekkasade, terassilla näkee jäljet hyvin. Mutta toisaalta eipähän ole vielä tarvinnut ryhtyä terassin kevätsiivoukseen. Ehtii tuota myöhemminkin.
ja seuraavana aamuna se oli taas hienon hiekan peitossa.
Tämä auto on jonkun muun tuolta kadun varresta, ei hänen.
Kävimme toisen tutun kanssa Ferragudon retkellä. Siitä tulee ihan mukavasti reilut kolme kilometriä matkaa kävellä sinne. Sitten pieni lounas, aivan siinä keskustassa, ja kun tuli puhetta, että meillä molemmilla on synttärit tässä ihan lähiaikoina, niin päätimme, ettei kävelläkään takaisin, vaan juhlitaan synttäreitä ihan kahden kesken. Kumpikaan meistä ei nimittäin ole nyt innostunut järjestämään mitään isompia juhlia.
Menimme meren lähellä olevaan paikkaan, jossa asuu paikallista porukkaa baarien vieressä. Seuraavan videon pihassa rouva kävi kastelemassa kukkia eikä häntä tuntunut häiritsevän asua baarien vieressä. En sitten tiedä, millaista on turistiaikaan kesällä.
Paluumatka sujui taksiveneellä, vaikkei se nyt ihan halpaa ole (Über tulee halvemmaksi), niin onhan se elämys käydä vähän merimatkalla.
Olemme ajatelleet hankkia Monamille kaverin. Tämä johtuu siitä, etteivät meidän hermomme enää kestä päästää häntä ulos. Ja kun on ollut sopivasti sateista, niin tämä sisälläolo on alkanut sujua. Hermot eivät vaan kestä sitä, että hän pomppii tuonne parvekkeen kaiteelle ja siellä sitten käveleksii ja kääntyilee, kun pudotusta alas asfaltoidulle autotielle on noin 25 metriä. Ja toisella puolella terassia liikennekin on tosi vilkasta. Jospa kaverin kanssa olisi mukavampaa olla sisällä!
Siispä suuntasimme tänään Canil municipaliin, eli paikkaan, jossa on löytökoiria ja – kissoja todetaksemme, että he palvelevat ti-to klo 14-16.
Asuinalue kuitenkin oli tutustumisen arvoinen. Iso ylämäki, sanoinkin, että jos täällä asuttaisiin, niin kyllä kunto kohoaisi, kun aina kotiin pitäisi joko kävellä tai polkea kunnolliset ylämäet.
Tietenkin joka paikassa pitää myös käydä tutustumassa paikalliseen kahvilaan. Tämä oli nimeltään mahdollisesti jotain ” kyyhkyskilpayhteisö…”, ( käännösvirheet Googlelta) ja todellakin, siellä lenteli koko ajan kyyhkysparvia taivaalla. Ilmeisesti tuo kukkula on siitä kuuluisa.
Aiomme vielä mennä tuonne uudelleen. Pitäisi saada Monamille kaveri ja tuo kahvila sekä koko asuinalue oli kovin sympaattinen.
Rairuohot eli Monamin kasvisruoat ovat vielä vähän vaiheessa, joten hän saa syödä pullojukkaa, ja ruohot tuodaan sisään vähän myöhemmin. Kasvatus nimittäin meni vähän hassusti, kun hän nyhti irti ruohot juurineen. Odotellaan ja järsitään pullojukkaa.
Mikin kirjoituksia Portimãosta 