Ja enimmillään nämä ystävät ovat käsityöihmisiä, kuten minäkin, mutta myös paljon erilaisia tuttavuuksia olen löytänyt suomalaisten yhteisistä tapaamisista. Olen aivan hämilläni, kun en muista kaikkien tapaamieni mukavien ihmisten nimiä, vaan joudun kysymään aina uudestaan ja uudestaan… antakaa anteeksi!
Ja aion kyllä tulevaisuudessakin kysyä ihan suoraan, että kukas sinä olet ja mikä on sinun nimesi, jos en muista. 😉 Onko tämä nyt vanhenemista ja muistin puutteellisuutta, vaiko sitä, että tässä noin parin vuoden aikana on vain tutustunut niin moniin ihmisiin, ettei muistikapasiteetti ole aivan kartalla.
Mieheni ja kissani kanssa ei VIELÄ ole ilmennyt vastaavanlaisia muistamattomuusongelmia.
Viime lauantai oli oikein malliesimerkki päivästä, jolloin suomalaisten aktiviteetti loistaa täällä. Aamulla kymmeneksi mentiin myyjäisiin, ja aika paljon kaikkea herkkua ja käsityötä oli tarjolla. Vettä satoi vähän väliä aivan hulluna, mutta onneksi meillä oli katetta päämme päällä. Katon raoista tosin tuli joistain kohdista vettä niin, että esim. muutamat minun myynnissä olleet neuleet kastuivat jonkin verran. Eivät kuitenkaan pahasti. Ja ruisleipiä edelleen ostetaan, siitä olen kovin iloinen.
Myyjäisistä pääsi meille kotiinkin muutamia tauluja. Kissa ja koira ovat jo sulassa sovussa olkkarin seinällä, ja avaruusaiheinen maalaus vielä odottaa paikkaansa. Ja niinhän näissä tällaisissa inside-tapahtumissa aina käy, että kun asiakkaat ovat alkaneet harventua, alamme ostaa tavaroita toinen toisiltamme. Joko vaihtokaupalla tai rahalla. Meille ei tällä kertaa tullut kuin lihapiirakoita, sinappia, maksalaatikkoa, puolukkahilloa, kurkkusalaattia, valkosipulilevitettä, vähän villalankoja, kolme taulua ja yksi Gudrun Sjödenin mekko. 😂😂😂.. ai niin, ja Jouni vielä osti itselleen oikein hyvännäköisen ja edullisen kotiasun, verkkarihousut ja collegepaidan.
Koira, Minna Virolainen
Eihän päivä toki myyjäisiin päättynyt, sen jälkeen mentiin muutamien ystävien kanssa syömään. Heistä osa on päättänyt lopettaa täällä asumisen ja he korkeintaan lomailevat pienen ajan talvesta täällä. Eli haikeana sitten odottelemme heitä tulevina lomalaisina täällä talvikuukausina.
Toki ruoan jälkeen sitten jaksaa lähteä PORSUjen tapaamiseen, missä taas on paljon kivoja ihmisiä, sekä sieltä takaisin samaan paikkaan, missä myyjäiset olivat, siis Mikkolaan, ja karaokeiltaan.
Haluan nyt ihan erikseen selittää tämän Mikkolan siltä osin, mitä tiedän. Kun minulle ensimmäisen kerran mainittiin tästä olin aivan ihmeissäni. Nimi on (tietty) suomalaisten antama siltä ajalta, kun paikassa oli edellinen omistaja. Nyttemmin omistaja on vaihtunut. Suomalaiset edelleen käyttävät tätä Mikkola-nimeä, mutta paikan oikea nimi on Mariano Snack Bar, luultavasti, koska olen kuullut muitakin nimiä. Ja paikalle löytää parhaiten etsimällä Apartementos Columbian, koska se on samassa talossa. Tällaiset neuvot juuri kirjoitin pari viikkoa sitten yhdelle tuttavalle, joka ihmeekseen huomasi asuvansa ihan kyseisen paikan naapurissa. 😂
Karaoke-illan jälkeen suuntasimme vielä pienen porukan kanssa johonkin missä olisi elävää musiikkia, ja löytyihän sitä. Muutaman tanssin jaksoin, mutta noin puoli tuntia ennen puolta yötä oli pakko luovuttaa ja lähteä kotiin nukkumaan.
Että kyllähän meillä täällä on elämää. Nyt voi taas keskittyä käsitöitä tekemään tuossa kotiterassilla, ei sitä enää niin kovasti jaksa riekkua…
Mutta hetkeäkään en ole katunut tänne muuttoa.
Mikin kirjoituksia Portimãosta 