Edit:
Hups, nyt vasta jälkeenpäin huomasin, että samoista kävelyreissuista kirjoitin jo aikaisemmin. Jos luit ne jutut, niin hyppää tämä yli, Sorry!
Eräänä päivänä tarkoituksemme oli yhden kävelykaverin kanssa lähteä Praia do Vaulta kohti Alvoria, eli ensin bussilla Vaulle ja siitä eteenpäin. Rannalla aallot olivat sitä sorttia, ettei ainakaan uimaan tehnyt mieli mennä, se on vaarallista, emmekä menneet edes hiekalle kävelemään. Eihän sitä voi tietää, milloin sieltä tulee joku seitsemän metriä korkea aalto ja pyyhkäisee.
Niin mahtavat olivat maisemat siinä alkutaipaleella, että tuli otettua aika paljon kuvia.
Seuraavassa muutama otos.
Jatkoimme sinnikkäästi matkaa kohti Alvoria, kunnes polkua ei enää löytynyt ja olisi pitänyt kiivetä jyrkkää ja vaikeakulkuista reittiä ylös, joten päätimme etsiä jonkun toisen reitin. Niinpä jouduimme aikalailla metsään.
Siinä kohtaa oli paras luovuttaa ja siirtyä kohti asfaltoitua tietä, sitä pitkin ainakin ajattelimme löytävämme perille.
Isolla tiellä alkoi yhtäkkiä tuulla (vastatuulta – juuri siitä suunnasta, minne meidän piti mennä) ja sataa. Siispä täyskäännös, sade loppui sillä erää siihen, ja palasimme takaisin kohden lähtöpaikkaa ja siitä vielä eteenpäinkin.
Marssimme takaisin tutuille reiteille ja sade luultavasti tuli koko ajan hitaasti takanamme ja yritti saavuttaa meitä. Vasta Praia da Rochalla tuli muutamia pisaroita, mutta sade oli jo matkallaan laantunut huomattavasti alkuperäisestä, emmekä kastuneet.
Sen jälkeen jo maistuikin lounas, italialainen kasvisminestronekeitto, hinta jotain 5 euron luokkaa, keittoruoka kannattaa melkein aina. Restaurante Sao Martino, Praia da Rocha.
Ei tule tuuli mereltä.
Vapaana kulkeville kissoille rakennetut talot ja muunkinlaiset asumukset ovat minusta hellyyttäviä. En ole ainakaan havainnut, että kissoista olisi ongelmia. Jotkut ystävälliset ihmiset ruokkivat niitä ja pitävät huolta, että heillä on juomavettä – varsinkin kesällä, nythän sitä löytyy ympäristöstäkin. Ja kyllähän joku on suunnitellut ja nikkaroinut kissoille asuintaloja, niitä olen nähnyt aika paljon monissa eri paikoissa, ei vain Portimãossa, ja niistä olen aiemminkin kertonut, mutta tämä alla oleva portti kissaa tai kissoja varten on kyllä myös suloinen. Siitä pääsee paksun muurin toiselle puolelle ihmisten pihaan reissuiltaan kotiin.
Tämä keväinen valo saa minua liikkeelle enemmän kuin talven sateet. Enkä oikeasti tiedä, onko kävelylenkeillä mitään kuntoiluvaikutusta, kun koko ajan pitää pysähtyä kuvaamaan jotain kukkasia. Muutama esimerkki…
Nyt tuli pieni keskeytys tähän kirjoitteluun. Joku hynttäsi itsensä minun ja padin väliin…
10 minuuttia myöhemmin…
Piti vielä kertomani, että meillä elvytetään karjalanpiirakoiden leipomisen taitoja pastakoneen avulla. Tuo pastamasiina on mulle aivan uusi tuttavuus, koska aiemmin olen piiraita tehnyt ihan perinteisellä pulikalla. Oman piirakkapulikkani olen roudannut tännekin, mutta luulen, että tuo pastakoneen käyttö on helpompaa, kunhan opin. Kahdet harjoitukset olen jo pitänyt ja kokeillut vähän erilaisia tapoja. No miksi – siksi että ensi viikon lauantain myyjäisiin olemme ihan porukalla luvanneet paistaa karjalanpiirakoita ja talkoot pidetään meillä ensi torstaina. Jotta siihen mennessä täytyy oppia käyttämään tuota pastakonetta, ettei tarvitse käsin kaulia.
Ja nähtäväksi jää, kuinka monet harjoitukset tässä vielä täytyy pitää ennen ensi torstaita. 😂
Onpahan tiedossa ihan luksusaamiaisia…
Mikin kirjoituksia Portimãosta 