Tänään kävelin tuttavani kanssa Ferragudoon. Kilometrejäkin kertyi vähän alle seitsemän ja sää oli mitä parhain. Pilvistä, mutta lämmintä ja aika kova tuuli.
Reitin varrella oli paljon niittymaisemaa ja katselin menomatkalla kaihoten kaikkia ihania kukkia. Tulomatkalla sitten poiminkin niitä kotiin ihan hyvän kimpun. Monami oli oikein iloinen, kun sai haistella ja vähän maistellakin niityn kukkia.
Keltainen on nyt tämän hetken vallitseva väri noilla niityillä.
Keltaista väriä näimme myös kahvilassa, jossa kävimme välipalalla. Jonkin matkan päässä meistä eräs nainen meni hetkeksi aikaa tajuttomaksi ja siitä virottuaan alkoi antaa ylen. Hänen miehensä sekä pari muuta kahvilavierasta olivat auttamassa häntä ja pysyivät siinä vierellä aina siihen asti, kun ambulanssi tuli.
Ja jälleen jaksan vain ihmetellä tätä rehellisyyttä täällä. Ensihoitajat mittasivat sairaalta verenpaineen, juttelivat kaikkea ja aikaa kului varmaan ainakin 10 minuuttia ennenkuin potilas talutettiin autoon. Ja koko tämän ajan ambulanssi oli ovet auki kadun varressa. Minulla on sellainen mielikuva, että Suomessa ei noin voi tehdä, koska pelätään, että joku käy varastamassa jotain sieltä sairasautosta, vai onkohan se vain Syke-sarjassa nähty, kuinka sairasauto varastettiin kokonaan?
Meitä käsityökerholaisia on täällä kaksikin porukkaa, itse olen mukana vain toisessa kerhossa. Nyt olemme päättäneet pitää myyjäiset näin keväälläkin, jo 9.3. Mikkolassa. En tiedä, millainen tilanne muilla on, mutta minulla on alkaneet kaapit pullistella neuleita, joten uutta myyjäisissä on tällä kertaa se, että myymme myös hyväkuntoisia, vähän käytettyjä neuleita kirppishintaan. Olen kuullut, että seitsemän on yksi sellaisia hyviä, onnea tuottavia lukuja, toivottavasti tämä on enne, koska minulla on kirpparilla myynnissä seitsemän erilaista neuletta ja niin saan kaappiin tilaa. Jos neuleita menee kaupaksi, voi taas neuloa itselleen jotain lisää ja täyttää kaappeja, mikä olisi mahtavaa.
Ja toki leivonnaisia, ruisleipiä, monia kotitekoisia herkkuja, maalaustaidetta sekä uusiakin neuleita on mukana. Hauskaa kokeilla, miten tällainen uusi juttu onnistuu.
Leipomiseksi menevät nyt nämä tulevat viikot…
Joten parasta onkin kävellä kilometritolkulla, kun tätä maistelua tuntuu riittävän. 😉
Mikin kirjoituksia Portimãosta 