Viime viikolla kävelin kolmeen kertaan Food co.-liikkeeseen saadakseni lanttuja. Kolmas kerta toden sanoi. Niitä oli iso kasa laatikoissa heti sisäänkäynnin jälkeen. Laatikkokasa ulottui noin minun olkapäitteni korkeudelle. Tuo päivä oli viime perjantai ja kun tänään on keskiviikko, ja lantut olivat loppu, ei voi kuin todeta, että kyllä suomalaiset ovat tainneet käydä ostoksilla.
Minusta on tosi hauskaa laittaa täällä suomalaista jouluruokaa, järjestää suomalaisia joululeikkejä ja -pelejä sekä viettää aikaa porukalla. Tänä jouluna meitä on koolla seitsemän ihmistä ja yksi kissa. Eräiden joulunviettäjien pikkuruinen koira pitää jättää kotiin, koska ei voi ollenkaan ennustaa, kuinka meidän kissamme tulee toimeen pienen ja sosiaalisen koiran kanssa. Tyypin, joka heti ensi tuttavuudella mielellään pussailee kaikkien naamat märiksi.
Tänä vuonna jopa tuntuu, ettei ole mitään kiirettä mihinkään. Ostokset on tehty ja ruoanlaitto-ja leipomisaikataulut suunniteltu sekä jaettu hommia kaikkien kesken. Rakastan nyyttärimeininkiä!!!
Monchiquella tuli vierailtua tässä pari viikkoa sitten kahteenkin kertaan, kun ensin oli käymässä tuttu pariskunta Suomesta ja sitten erään täällä talvisin asuvan tuttavan autoa piti ajeluttaa, ettei akku tyhjene, kun hän lähti Suomeen joulunviettoon.
Jälkimmäisellä reissulla sattui olemaan Portimãon 99-vuotissyntymäpäivä, joten suurin osa kaikista paikoista oli kiinni. Löysimme kuitenkin yhden paikan, josta sai ruokaa, vaikka ensin tuntui toivottomalta. Alaspäin vuoren huipulta ajoimme eri reittiä kuin tavallisesti ja olipa hienoja maisemia sekä lehmiä ja lampaita laiduntamassa ihan vapaasti siellä luonnossa.
Ja nyt on maistettu suomalaisten uuden lauantaitapaamisen uuniperunat ravintola Gaiassa. Jouni kävi niitä ravintolan henkilökunnalle opettamassa. Hyviä olivat, ja sekä asiakkaat että ravintolan henkilökunta tuntuivat olevan tyytyväisiä. Ainoa miinus näille iltapäiville on tätä nykyä se, että joudumme istumaan sisätiloissa, kun ulkona on niin kylmä. Itse istuisin mielelläni aina ulkona, mikä ei aina ole ollut viisasta. (Siitä muistutti jokin aika sitten saatu virtsatientulehdus.) Että kevättä tässä odotellaan kyllä.
Kun aikoinaan vain lomalimme täällä, niin ulkona saattoi olla hyvinkin vähissä vaatteissa. Nyt tilanne on toinen. Olemme portugalilaisoituneet niin, että käytämme pitkiä housuja ja toppatakkeja, ettei tulisi kylmä, vaikka päivälämpötilat saattavat pyöriä siellä 15-18 asteen tienoilla.
Kyseisenä ravintolailtana iloinen pöytäseuralaisemme paleli jopa sisällä niin, että lainasin hänelle omaa teddytakkiani, jossa tunnen olevani ihan Nalle Puh. Se on todella lämmin. Huomaa myös kuvassa oikealla olevan tarjoilijan päällystakki. Sen hän laittoi päälleen, kun aurinko laski.
Huomenna on vielä viimeinen ruislimppujen leipomispäivä ennen joulua. Perjantaina on joululaatikoiden valmistuksen vuoro. Lauantaina vaan rentoudutaan (tai ehkä vähän siivotaan) sekä paistellaan kinkkua ja sunnuntaina juhlitaan jouluaattoa.
Mahtavaa joulunaikaa kaikille!
Mikin kirjoituksia Portimãosta 