Kadut ovat taas niin kauniita jouluvaloineen, vaikka kyllä auringonlaskutkin ovat mahtavia. Kuva on Praia da Rochalta, missä olemme vaihtaneet suomalaisten kokoontumispaikan Gaia-nimiseen ravintolaan. Monet suomalaiset ovat kaivanneet syödäkseen uuniperunaa, joka täällä on ihan helppo valmistaa, mutta tuntuu paikallisista aivan oudolta. Jo se perunan uuniin laittaminen on aika kummaa, saatika erilaiset makumajoneesit. Niinpä Jouni kulutti yhden päivän kyseisessä ravintolassa neuvomassa, kuinka kaikki tehdään. Henkilökunta on innokasta, mutta ei ainakaan vielä hirmuisen ammattitaitoista. He ovat aika lailla itse oppineita, luulen…
Seuraavana lauantaina sitten kovasti odotettiin niitä perunoita, mutta voi, voi, viikolla oli uuni hajonnut, eikä uutta vielä oltu saatu. Niinpä tuli toinen viikko odottamista, joka vihdoin palkittiin uuniperuna-annoksilla. Kuulin kommentteja, että hyviä olivat. Itse olin jo aterioinut muualla, joten jätän maistamisen myöhempään ajankohtaan.
Uudessa ravintolassa on meille järjestetty myös musiikkia. Pariskunta soittaa ja laulaa, ja monet kovasti tykkäävät tanssahdella. Tuo videon lopussa oleva poika toimi yhtenä tarjoilijana ja oli varsinainen hauskuuttaja. Toivottavasti hän tulee töihin vielä myöhemminkin.
Perinteiset pikkujoulut osuivat samalle viikolla kässäkerhon myyjäisten kanssa, tietenkin, eihän nyt pikkujouluja juhannuksena juhlita. Olin itsekin mukana yhdessä esityksessä, jossa tohtori P. Uoskari osoitti tieteellisellä testillä, kuinka siamilaisilla kolmosilla todellakin on kolme päätä ja vain yksi ruoansulatuselimistö.
Kässäkerhon myyjäisissä oli säpinää heti aamusta, mutta puoleen päivään mennessä olivat melkein kaikki asiakkaat jo kaikonneet. Uutena juttuna huomasin, että myös ruotsinkielisiä asiakkaita kävi ostoksilla. Luultavasti siksi, että sana oli kiirinyt meidän ruotsinkielisiltä osallistujilta, hienoa! Aika vähän villasukkia sain myydyksi, mutta hapanleivät menivät kaikki.
Nyt minulla on valmiita neuleita seuraaviin joulumyyjäisiin, mutta mitäs minä tämän koko vuoden käsilläni teen, kun aina pitää olla jotain väsäämässä? Täytyy varmaan taas siivota kaapit, että mahtuu tekemään jotain itselleen… tai mahtuuhan sitä tekemään, mutta on hankalaa säilyttää noita neuleita, kun kaapit pursuilevat. Olisikohan neuleiden kirpputorille tarvetta? (Jos niistä vain raaskii luopua.) Sain eräältä tutulta mielettömän hauskan näköisiä lankoja, joista haluan ehdottomasti neuloa villatakin, mutta en anna itselleni lupaa aloittaa ennenkuin kaapit on siivottu.
Olen muuten huomannut, että meitä on täällä aika monia samanmoisia neulojia, varmasti itsekukin tunnistaa kuvauksesta itsensä.
Kiitokset mansikan suunnittelijalle, Kaisalle.
Jaksan ihailla näitä kaupungin jouluvaloja. Itse en ole vielä kotiin laittanut joulusisustusta, mutta tässä jossain vaiheessa sen teen. Marras-joulukuun vaihde on ollut niin hektinen, että koti on jäänyt vähän paitsioon. Tämä asia korjataan pian.
Eilen olimme Monchiquella retkellä Suomesta saapuneiden ystäviemme Miskin ja Tarjan kanssa. Koko päivän oli todella hieno sää. Minulla nimittäin on vielä muistissa edellinen reissu toisen ystävän kanssa… silloin satoi ja tuuli ihan hulluna. Ylhäällä huipulla ei voinut olla ulkona, mutta eilen kyllä saattoi olla ulkonakin. Ehdimme jopa nähdä vähän maisemia sieltä, ennenkuin jouduimme tummaan ja kosteaan pilveen. Sen ihan näki, kuinka pilvi laskeutui alas peittäen vieressä olevaa mastoa vähä vähältä, ja laskeuduttuaan pilvi peitti alleen kaikki näkymät. Hiukan matkaa alaspäin vielä joutui ajamaan ihan sumussa, mutta sitten alkoi seljetä. Pysähdyimmekin yhdelle näköalapaikalle hiukan selkeämpään ilmaan. Mutta kylmä siellä oli.
Jos käy Monchiquella, ei voi olla pistäytymättä Caldas de Monchiquella, lähteillä, jossa tunnelma on miltei taianomainen ja paikassa on käsittämätön rauha.
Otimme yhteiskuvan valtavien puunrunkojen lomassa. Tuoksukin siellä näin kosteaan aikaan on aivan mieletön. Tuossa kuvanottopaikassa tuoksui voimakkaasti joku ihana pihkainen aromi.
Koko ajan, kun olen tätä kirjoittanut, on kissa maannut sylissäni. Hän taisi hiukan kyllästyä, kun ei saanut riittävästi rapsutuksia tai silityksiä. Tai toinen vaihtoehto on, että hän vain haluaa osallistua minun tekemisiini.
mutta poistin ne.
Mikin kirjoituksia Portimãosta 