Tässä kohdassa katua kävellessäni tuoksui ihan samalta kuin joskus Suomessa syys- tai lokakuussa. Sellainen pudonneiden lehtien ja syksyn haju.
Tämä syksy/talvi myös tarkoittaa sitä, että jäädään kiinni johonkin TV-sarjaan, jota sitten tuijotetaan monta kuukautta. Tämänhetkinen sarjamme on La Promesa, aiemmin näimme sen vielä läppärin kautta YLE Areenasta TV-ruudulta, mutta nyt on ollut pakko siirtyä katsomaan iPadiltä, kun läppäri on niin vanha, ettei se enää suostu yhteistyöhön. Kylläpä ovat espanjalaiset saaneet aikamoisen koukuttavan talviviihdesarjan aikaiseksi. Jaksojakin näyttää riittävän koko talveksi, niitä on jotain yli sadan.
Viime viikolla oli aivan älyttömän kiva katusuunnistus Alvorissa. Kiitokset järjestäjille, Sirpa, Jomppa ja Raija. Eikä ollenkaan tunnu pahalta se, että meidän tiimimme voitti koko skaban, meitä oli neljä ensikertalaista osallistujaa, ja varmaan siinä on ollut ensikertalaista onneakin. Mutta kivaa oli! Hienoa oli myös se, että kaikki osallistujat saivat jonkun palkinnon, siitä vaan tulee niin hyvä mieli. Toki me ekoina pääsimme valitsemaan, minkälaiset palkinnot haluamme. 🤗
Kilpailun järjestäjät olivat oivallisesti myös organisoineet sen, että jos itse rasteilla, joita muuten oli 16 kappaletta, tulee tasatilanteita eli useampi joukkue löytää kaikki rastit, niin taukopaikalla oli petankkipeli, jossa jokainen joukkue joutui heittämään palloa mahdollisimman lähelle maassa seisovaa ruuvimeisseliä. Sentit etäisyyteen mitattiin koko joukkueelta, laskettiin yhteen, ja pienimmän tuloksen saanut joukkue voitti – arvatkaa, mikä joukkue! Kaiken lisäksi vielä erikseen palkittiin parhaimman heiton tehnyt (eikä hän ollut meidän joukkueestamme), todella hienoa!
Kävelin tässä joku päivä kaupungilla ja minulla jäi ylimääräistä aikaa ennen seuraavaa tapaamista, joten päätin vain istahtaa johonkin paikkaan. Mihin paistaa aurinko. Mehän olemme täällä hyväosaisia, joilla on sisätiloissa ilmalämpöpumput joko lämmittämään tai viilentämään, mutta näin ei toki ole kaikilla. Eli kun asunto alkaa talvella tuntua kylmältä sisällä, mennään ulos lämmittelemään.
Sitä vain jaksan ihmetellä, kuinka rehellisiä ihmiset ovat täällä. Itse kulutin aikaani kaupungilla punaisissa pöydissä ravintolassa, joka oli kiinni. Silti siinä pystyi istumaan auringossa lämmittelemässä. Ja mikä vielä enemmän ihmetyttää tällaista suomalaista, on, ettei niitä pöytiä ja tuoleja oltu mitenkään lukittu joillain vaijerilla tai vastaavilla kiinni. Ja ne saivat olla siinä ihan rauhassa.
Sitten kohti uusia seikkailuja – huomenna isot pikkujoulujuhlat, kivaa! Lauantaina kässäkerhon myyjäiset Mikkolassa. Pakastimessa on jo aika hyvä määrä hapanleipiä, ja vielä huomenna ennen pikkujoulujuhlaa leivon yhden satsin. Ja villasukkia olen värkännyt pitkin kulunutta vuotta. Minulla on sellainen periaate, että villasukka on ihana, oli se ihan millainen tahansa. Mutta olen alkanut ajatella, että voihan villasukka olla ihan kauniskin. Tähän olen nyt satsannut.
Ja niin onnellinen olen poikani uudesta biisistä, joka ilmestyy 1.12. että täytyy vielä laitaa tähän pieni pätkä ihan etukäteen.
Tämä on Tiktok-video
Mikin kirjoituksia Portimãosta 