Talviaikaan siirtyminen on aiheuttanut tietenkin sen, että illat pimenevät aikaisemmin kuin ennen. Ja aamuisin taas vastaavasti (mikäli ei ole sateista tai pilvistä) saa nauttia lämpenevästä päivänalusta aamukahvillaan. Ihanaa! Edelleen haluan sanoa, että tämän eläkeläiselämäni paras päätös on ollut muuttaa tänne. Ja hurjan hienoa on ollut lukea Suomeen jääneiden ex-kollegoiden tarinoita, kuinka he ovat rohkaistuneet toteuttamaan unelmiaan. On muuttoa Karjalan maille kunnon talveen tai oravanpyörästä pois hakeutumista.
Haluankin mainostaa tässä ex-kollegani unelman täyttymistä, lankakauppa Armia.
Uusi lankakauppa Helsingissä (Facebook-sivusto)
Tuli vastaan vanha muisto, koira nimeltä Rapsu. Hän liikkui muinoin tuolla kaupungilla kuin kotonaan, kaulapanta hänellä kyllä oli, mutta en koskaan nähnyt ketään ihmistä ulkona Rapsun kanssa. Tutustuimme häneen tuolla kaupungin kahviloissa ja tutustuttuamme Rapsu aina heittäytyi selälleen meidän pöytämme viereen, että rapsuta mua! Siitä hän sai meidän antaman Rapsu- nimenkin.
Kaupungin kahviloista annettiin hänelle vettä ja joskus ruokaakin. Kerran näin tilanteen, jossa Rapsu itse joi vettä janoisena ja sen jälkeen kävi hakemassa jonkun koirakaverinsa syömään, kun kahvilasta annettiin ruokaa. Se oli kyllä aika uskomatonta.
Enää ei Rapsua ole näkynyt, mutta onneksi tuo FB lähettelee muistoja, joista voi tallentaa vanhoja kuvia.
On ollut mukavaa löytää uusia paikkoja, söpöjä kahviloita ja herkuttelumahdollisuuksia. Tämän seuraava kiva kahvila löytyi kahden ison kerrostalon välistä, se on kuin talojen asukkaiden kotikuppila, paitsi että siellä on tavanomaisten kahvien lisäksi vaikka mitä herkullista pikkunaposteltavaa.
Viime viikolla olimme Sitio das Fontesissa grillijuhlissa. Ohjelmaa oli juuri sopivasti ja ruokaa oli liikaa. Ihmiset tarjoilivat toisilleen maistiaisia ja sekä tunnelma että sää oli lämmin.
Pari vuotta sitten olimme tässä tapahtumassa edellisen kerran, silloin paikalla ei ollut kuin meidän porukkamme. Nyt hyvissä ajoin tulleet järjestäjät olivat saaneet miltei maata pitkällään pöydillä saadakseen ne varattua, koska paikalla oli iso bussillinen tanskalaisia. Hyvin kuitenkin mahduimme kaikki, alue on suuri.
Palkinnoksi kilpailuista saimme suklaata.
Tuollaiset ulkotapahtumat ovat tosi mukavia, kun koirakaveritkin voivat tulla mukaan. Ja kuinka kaveri nauttikaan kun emäntä vielä vähän rapsuttelee. Voi suloisuutta!
Lauantaiset suomalaisten tapaamiset ovat nykyään Gaia-nimisessä ravintolassa. Se sijaitsee edellisen paikan vieressä ja on osoittautunut oikein hyväksi. Tietenkin pientä alkukankeutta voi henkilökunnalla olla, kun yhtäkkiä paikalle pölähtää 40-50 suomalaista. Osa ruokailee ja varmasti on kiire tarjoilla. Mutta ruoka on ollut hyvää ja molemmilla kerroilla, jolloin olen ollut mukana, on ravintolan puolesta tarjottu leivät, voit, oliivit sekä jotain pientä ekstraa.
Lisäksi paikalla on ollut elävää musiikkia. Eilen oli oikein panostettu meidän eläkeläisten musiikkimakuun ja bändi soitti kaikki mahdolliset hitit 60-70-luvuilta. Koko meidän porukka oli tanssimassa ja ilta oli niin mukava.
Kaupungilla jo kovasti valmistaudutaan jouluun. Katujen ylle on ripustettu valoja ja monessa paikassa on joulusomistusta. Olen jo ihan tottunut tähän, että taivas on sininen ja aurinko paistaa, vaikka joulukoristeet täyttävät kaupunkia. Lähinnä huvittaa, kun lumiukot ja muut kylmien olojen koristeet ovat myös mukana. Seuraavassa kuvassakin pienet valkoiset nallet ajavat jollain hiihtohissillä. Eipä täällä taideta tietää, mitä tuo romanttiselta näyttävä lumi oikein vaatii ihmisiltä ja pukeutumiselta.
Oma juttunsa tietenkin on tämä talven kosteus täällä. Vaatekaappeihin täytyy hankkia kosteudenpoistajia ja olenkin löytänyt hyviä vaatetankoihin ripustettavia sellaisia. Ainoa ongelma, joka piti ratkaista, oli vaatelaatikot, joissa on huiveja, t-paitoja ja leggingsejä. Niinpä marssin pontevasti oikein isoon markettiin etsimään kosteudenpoistotyynyjä ja löysinkin ylähyllyltä kaksi viimeistä pussia, joten ostin molemmat. Laatikoihin laitoin neljästä viiteen pussukkaa pohjalle ja siihen sitten vaatteet päälle.
Muutaman päivän kuluttua aloin ihmetellä, kun ihoa kutittaa niin vietävästi. Jouni sitten suurennuslasin kanssa luki maailman pienintä tekstiä siitä toisesta pussista, jota en vielä ollut ehtinyt sirotella ympäriinsä.
Olin ostanut koimyrkkyä. Sitä laitetaan yksi pussukka jonnekin vaatekaapin seinälle tai hyllyn nurkkaan niin, ettei myrkky osu tekstiileihin. Ja sen vaikutus kestää kolme kuukautta. Lisäksi myrkkypussukoita käsitellessä pitää käyttää hanskoja kädessä. Mikäli myrkkyä jostain syystä joutuu tekstiileille, ne täytyy pestä.
Mutta edelleen ne ovat kosteita!
Kutinat kuitenkin ovat hävinneet, joten ei hätää!
Meidän kässäkerholla on myyjäiset lauantaina 2.12. Pakastimessa alkaa olla kiitettävästi ruislimppuja ja villasukkiakin on menossa myyntiin ihan hyvä kasa. Myyjäiset ovat Mikkolan baarissa eli Novo Capitulossa klo 10-13.
Mikin kirjoituksia Portimãosta 