Täällä arvostetaan käsityötaitoja. Olen usean kerran nähnyt virkkaamalla päällystettyjä puunrunkoja tai polkupyöriä. Viimeksi kaupungintalon aukiolle oli ilmestynyt hauskan näköinen kuvauspaikka. En kuitenkaan ottanut selfietä, koska olin itsekseni liikkeellä. Kuva olisi pitänyt ottaa kauempaa.
Tänään aamupäivällä kävin katsastamassa ison kirpputorialueen, joka näkyy tähän meille oikein hyvin. Kävelin jokaikisen myyntipaikan ja -pöydän ohi kaikessa rauhassa ja aikaa kului kaksi tuntia. Eli alue on iso. Siellä tuli sellainen olo, ettei kaupasta kannata ostaa mitään muuta kuin ruokaa ja juomaa, kaikkea muuta oli kirppiksellä tarjolla. Sain pidettyä itseni kurissa, enkä ostanut kuin viisi kaunista lasia kahdella eurolla.
Olen löytänyt Aguan kauppakeskuksesta itselleni sopivan ruokapaikan. Siellä on monta eri vaihtoehtoa erilaisia ruokia ja saa itse ottaa sen verran kuin luulee jaksavansa syödä. Sitten ateria punnitaan ja maksetaan sen mukaan. Minun ruokani maksoi 3.90 ja vesipullo siihen päälle teki yhteensä 5€. Loistavaa! Tällaiselle ravintolalle on tilausta, koska miltei poikkeuksetta annoskoot ovat aivan valtavia , enkä pidä siitä, että ruokaa joutuu jättämään.
Olen NIIN iloinen, että terveydenhuollon palvelut alkavat vähitellen toimia normaalisti pandemian jälkeen. Olen saanut omalääkärin, jonne saa aikoja ihan hyvin. Hän vaikutti oikein mukavalta ja haastatteli sekä tutki perusteellisesti. Lopuksi hän vielä kohteliaasti totesi, että ”It was nice to meet you.” Kaikki verikokeet ym. ovat ilmaisia, monimutkaisemmista tutkimuksista joutuu maksamaan jotain, mutta ei mitään satoja euroja, kuten yksityisellä joutuisi maksamaan.
Hupaisaa tässä vain on se, että kun lähetin jo viime vuonna sähköpostin, jossa pyysin omalääkäriä, tai kuten täällä sanotaan perhelääkäriä, odotin toki, että sähköpostilla tulee vastauskin, kun olen lääkärin saanut. Odotin ja odotin… kun oli pakko uusia joitain reseptejä, menin jonottamalla akuuttipuolelle ja siellä ystävällinen lääkäri kysyi, että miksi en ole mennyt omalle lääkärilleni, johon aivan ällistyneenä kysyin, että onko minulla sellainen? Siinä sitten molemmat nauroimme, koska en ollut tajunnut katsoa SNS24-palvelusta (terveydenhuollon appi) lääkäriäni. Ei sieltä mitään sähköposteja tullut. Koko ajan oppii uusia juttuja.
Tätä minä jaksan edelleen ihmetellä, kuinka rehellisiä ja luottavaisia täällä ollaan. Tuossa pakettiautossa on lääkkeitä, joita toimitetaan eri apteekeille. Kuski lähti nokkakärryllään viemään isoa lastia lääkelaatikoita apteekkiin, jätti pakun ovet auki, eikä auto todellakaan ollut tyhjä, vaikka vain kaksi lääkelaatikkoa näkyy kuvassa. Lääkkeiden toimittaminen kesti varmaan viitisen minuuttia. Takaisin tullessaan hän toi edelliseltä kerralta jääneitä tyhjiä laatikoita, laittoi ovet kiinni ja lähti ajelemaan eteenpäin. Minulla on sellainen mielikuva, että Suomessa näin ei voisi toimia. Ovet suljetaan aina huolellisesti.
Vielä yksi ruokapaikkasuositus täällä asuville. Farmacia Rosa Nunesin kortteliin on parinkymmenen metrin päähän bussipysäkistä avattu uusi pizzeria. Hinnat ovat edulliset, ja palvelu ystävällistä. Maistoimme valkosipulileivän kinkulla, oli hyvää. Joku toinen päivä mennään ihan syömäänkin, olen muiltakin kuullut kehuja pizzoista. Ruokalistoista voi katsastaa hintatason, ei ole paha!
Mikin kirjoituksia Portimãosta 