Heti aluksi haluan sanoa, että kylläpä on hieno tapahtuma. Sitä on vielä jäljellä muutama päivä 20.8. asti, kuten tuolla mainoksessa lukee. Sisäänpääsy maksoi 2€ ja 3 euron hintaan sai lainavaatekojusta valita itselleen keskiaikaisen asun. Myös lainaussysteemi oli miltei keskiaikainen. Nuori mies kirjoitti käsin johonkin vihkoon meidän ryhmästämme yhden henkilön nimen, siihen alle listaan valitsemiemme pukujen selästä sisäpuolelta löytyvät numerokoodit ja pantiksi piti antaa mustaan säkkiin jotain omia vaatteita, jotka heitettiin sivupöydän alle kasaan. Muovipusseissa oli sama koodi, joka ensimmäisellä – siis sillä, jonka nimi listassa oli – löytyi puvusta. Asut piti palauttaa puoleen yöhön mennessä, mutta sehän ei haitannut, olimme palauttamassa niitä jo hyvissä ajoin, jotta emme olisi joutuneet jonottamaan, kuten asuja vuokrattaessa tapahtui. Mutta kyllä kannatti asut vuokrata, siinä oli aivan eri tunnelma pyöriä ympäriinsä pitkässä mekossa. Itse pelkäsin koko ajan, että sotken kebabillani nuo valtavat valkoiset hihat. Niin ei onneksi käynyt! Eli ruoka ei onneksi ollut keskiaikaista ja myytävänä oli paljon erilaisia herkkuja.
vaikka kyllä kojussa miestenkin vaatteita oli.
Hauskasti yhden tytön päästä tulee suihkulähde, pikkuinen hassutuslisä.
Liikkuminen tuollaisessa vanhassa kylässä menee aina ylämäkeen, huipulta löytyy kirkko, jonka juurella oli paljon ruoka- ja juomakojuja. Kävimme siellä huipulla syömässä ja vapaiden paikkojen löytäminen pitkistä pöydistä oli ripeyttä vaativaa. Väkeä oli aivan hurjasti. Aluksi vaikutti siltä, ettei ole ollenkaan mahdollista löytää istumapaikkoja, mutta aikamme odoteltuamme joku toinen porukka lähti ja olimme tarpeeksi ripeitä väentungoksesta huolimatta kiilaamaan takamuksemme vapaille paikoille. Sitten vain tehtävien jakoon, koska kaikki eivät voi lähteä hakemaan ruokiaan ja juomiaan, paikat menevät muuten. Yhdessä juomakojussa myytiin juomia savimukeista, jotka maksoivat jonkun euron. Jos olisi halunnut palauttaa mukit, niin sen rahan olisi saanut takaisin, mutta meidän ihana porukkamme päätti lahjoittaa ne meille, koska osalla on jo mukit viime vuodesta ja toisilla muutenkin tosi paljon astioita – paljon kiitoksia!
Ruoan jälkeen alkoi taas kävely alaspäin, noin tuhannen myyntikojun ja sadantuhannen ihmisen joukossa. En nyt tosiaan sentään laskenut mitään, ja arvioiminenkin oli hankalaa, mutta meidän piti koko ajan olla tarkkana, ettei kukaan meidän kuuden hengen porukasta joudu erilleen.
Sovimmekin, että tapaamme samassa paikassa, jossa istuimme ennen lähtöä kiipeämään ylöspäin, siis ihan varuiksi, mutta ei kukaan eksynyt.
Ravintola oli pienen aukion laidalla ja ihmettelimme, kun palomies kävi hakemassa pöytämme läheltä telineestä sammuttimen. Että onko täällä jossain nyt tulipalokin?
Aukion laidan paikka osoittautuikin aivan loistavaksi, ja syykin palomiehiin, joita oli useita, selvisi.
Hetken päästä tanssiesityksistä näimme, kuinka kaksi ihmistä roikkuivat seinällä ties millaisissa asennoissa joidenkin vaijereiden varassa, ja kaikki tänä viihdyke oli aivan täysin ilmaista. Kunnon markkinameininkiä ja todella kivaa!
Lopuksi vielä pari yksityiskohtaa menomatkalta, jolloin vielä oli valoisaa ja kuuma. Yhdessä ravintolassa oli mahtava keksintö asiakkaiden viilentämiseksi. Katosta suihkusi pienin väliajoin vesisumua, joka viilensi todella tehokkaasti, ei kuitenkaan kastellut vaatteita märäksi. En ole koskaan ennen moista nähnyt.
Seuraava video esittelee pitkän keskiaikakulkueen, joka käveli ohi kaupungilla siinä vaiheessa, kun festivaaliportit avattiin.
Mukana kulkueessa oli myös yksi aasi ja pari kamelia.
Mikin kirjoituksia Portimãosta 