Täällä voi nauttia lämmöstä, mutta ei tarvitse käristyä kuumuudessa. Kun seuraa uutisia, voi olla todella iloinen, ettemme elä pätsissä. Tosin vieläkin on hyvin muistissa, kuinka tuossa meidän naapurissa Monchiquen vuorella oli valtava ja pitkä tulipalo. Metsäpalo Monchiquella Hurjaa katsottavaa…
Me jouduimme lähtemään takaisin Suomeen silloin ja seuraavan kerran, kun Jouni tuli tänne käymään, piti ulkoterassia pestä moneen kertaan ja suurella vesimäärällä, kun kaikki paikat olivat tuhkan peitossa. Saatika mitä tuhoa tuo kauhea tulipalo aiheutti koko alueelle. Ja nyt sitten Kreikassa… 🥲 Niin ikävää!
Portimãoon on avattu uusi museo, 3D-sellainen. Olemme menossa sinne vähän isommalla porukalla joskus 7.8. alkavalla viikolla. Odotan innolla, minkälaisia optisia harhoja pääsee kokemaan ja kuvaamaan. Hauskaa!

Tässä on linkki kyseiseen näyttelyyn, eikä se ole pelkästään joku kesäjuttu, vaan ympärivuotinen. Toivon todella, että he menestyisivät ja laitan sitten kuvia ja tarinaa, kun olemme käyneet siellä nauramassa.
Nauramista näin kyllä tänäänkin, kun kävimme Vaun rannalla muutaman tunnin makoilemassa, ja minä kävelinkin Vaulta melkein Rochalle ja takaisin. Paljon lapsiperheitä, simpukoiden keräilyä, pikkurapujen tutkimista ja niin miellyttävän lämmintä. Meri oli ihan rauhallinen, vaikkakin aika viileä, mutta sehän vain virkistää. Ja ihan viimeiset naurut vielä ravintolassa, jossa söimme päivän ateriat. Luultavasti kaikki tietävät, etten ole erityisesti kalaruoan ystävä. Se kala kun ei saisi haista tai maistua kalalle. Syön lohta, silliä ja silakoita.

Joskus lukiossa olen lukenut vähän ranskaa, enkä voinut sille mitään, että tuo ranskankielinen mainos kääntyi päässäni:” tuoretta myrkkyä.” Tiedän kyllä, että poisson on kala ja poison on myrkky, mutta huvitusta riitti tuostakin kyltistä. (Söin muuten spagetti Bolognesen.)
Suosikkikirppikseni tuossa lähellä Rua do Comercian, kävelykadun, varrella on sellainen, jonka tuotto menee eläinten hyväksi. Heillä on silloin tällöin pieniä kissoja myytävänä hyviin koteihin. Koti käydään ensin tarkistamassa, että sopiiko se kissalle, ennenkuin voi ruveta hieromaan kauppoja. Heillä on myös ihana lemmikkien juomapaikka ulko-oven vieressä. Kysyin joskus, mitä tuo ovelta kurkistava kissapatsas maksaa, mutta se ei ole lainkaan myynnissä.

Löysin kyseiseltä kirppikseltä kivan kesämekon viiden euron hintaan.

Ja parin päivän kuluttua uuden mekon hankkimisesta siivosin vaatekaappini ja vein sinne kirppikselle sellaisia vaatteita, joita ei ole tullut käytettyä. Toista kissaa emme taida uskaltaa ottaa, eikä oikein ole tilaakaan, koska pitäisi olla oma vessalaatikko molemmille.
MOn aukiolla oli tässä joku päivä sitten esitys. Emme nähneet sitä kokonaan ja ymmärryskin jäi vähän heikoille, että mistä siinä oli kyse. Joka tapauksessa pidin kovasti, kun nuoret, iloiset ja energiset ihmiset esiintyvät. Tässä pari videopätkää.
Esityksen jälkeen onnistuin taas tietysti mokaamaan täydellisesti. Halusin antaa heille jokusen kolikon, kun luulin, että kyseessä on aloitteleva esiintyvä nuorisoryhmä. Juteltuani muutaman ystävällisen tyypin kanssa minulle selvisi, että tuo ryhmä oli joku uskonnollinen poppoo Lissabonista, eivätkä he missään nimessä ota mitään rahaa vastaan. (Nolotti) Ei vain tuo esitys näyttänyt yhtään uskonnolliselta, joten en tajunnut!
Ja vielä – meidän jääkaapin valo on sammunut. Eihän siinä mitään ihmeellistä tietenkään ole, senkun vaihtaa sen lampun. Mutta, kun emme ymmärrä, kuinka sen vanhan lampun saa pois sieltä! Päällä on joku muovikuori, joka ei liiku yhtään mihinkään. Otin jo kuvia kaapin merkistä ja mallista, mutta niiden perusteella ei sieltä liikkeestä, josta kaappi on ostettu, saanut mitään apuja, vaikka siinä nettiä plärättiin pitkän aikaa. Meitä pyydettiin kuvaamaan eri paikasta jotain muita numeroita ja koodeja, ja sitten pitää taas mennä kysymään neuvoa. Mitä, mitä? Olen aika monta jääkaapin lamppua elämässäni vaihtanut, tähänkin jääkaappiin etsinyt netistä tietoa ja yrittänyt löytää käyttöohjeita, mutta näin vaikeaa lampunvaihtoa ei vielä ole tullut eteen.
