Ja erilaisilla keinoilla olemme yrittäneet olla täällä kuumuudessa. Paras keino, mitä tähän mennessä on keksitty, on mennä rannalle. (Varmaan tosi yllättävää.) Puhalletaan iso uimarengas ja lillutaan Atlantissa, joka aina on jonkin verran viileä. Ja nahkassa pitää olla kunnon SPF-suojaukset, mutta eipähän läkähdy.
Tämä kuva sopii hyvin tähänkin päivään. Turisteja on yllättävän vähän, rannalla ei ole ruuhkaa, eikä tarvitse etsiä vapaata tilaa. Juttelimme tässä pari päivää sitten portugalilaisen naapurimme kanssa ja tulimme kaikki siihen tulokseen, että ahneella on paskainen loppu. Siis loma-asuntojen vuokrat ovat täällä nousseet siihen malliin, että matkailijat menevät joihinkin edullisempiin maihin lomalle. Ei ollenkaan hyvä! Edullisemmilla vuokra-asuntojen hinnoilla vielä saisi ihmisiä tulemaan tänne. Luulen, että paikallisilta vielä saa edullisiakin asuntoja, mutta ulkomaalaiset monien asuntojen omistajat ovat ryhtyneet ahneiksi ja nyhtävät järkyttäviä vuokria. Onpa onni, että olemme aikoinaan ottaneet velkaa ja satsanneet omaan asuntoon. Toki velkaa on edelleen, mutta jos elämää riittää, niin kyllä tästä selvitään.
Mitäs muuta on tullut tehtyä – fiilisteltyä Ramses II: n meininkiä. Nyt näyttää olleen todella työntäyteinen viikko takana. Ja hyvä niin, olen todella ylpeä ja onnellinen poikani saavutuksista.
Ja tietenkin edelleen tehdään käsitöitä. Nyt olen innostunut mansikkasukista ja olen NIIN iloinen, että tuli jo tilauskin ensi syksylle. Termi mansikkasukka ei ehkä aukea, ellen laita kuvaa, joten tässä…
Kun nyt on ollut poikkeuksellisen kuumaa, olen yrittänyt myös harjata tätä meidän pikku kissaa. Joskus hän tykkää siitä, ja joskus taas ei, ja minä saan käsiini hampaiden jälkiä. Luulisi kyllä, että kun pääsee eroon ylimääräisestä karvasta, niin se olisi mukavaa, mutta eihän kissoista koskaan tiedä, koska – niin – ne ovat kissoja. Ja aivan ihania.
Mikin kirjoituksia Portimãosta 