Naapurikatollamme, kuten olen aiemminkin kirjoittanut, pesii kesästä toiseen lokkipariskunta, jotka tietenkin myös lisääntyvät joka vuosi. Tänä vuonna poikasia kuoriutui kolme ja ne kaikki selvisivät hengissä aika isoiksi asti. Isoin poikanen, joka oli varsinainen ahmatti ja söi ihan itse suuhunsa, vai pitäisikö sanoa nokkaansa, kokonaisen kalan niin, ettei muille jäänyt yhtään mitään, lähti ensimmäisenä siivilleen.
Tämä kaveri oli todella innokas lentämään ja näin ihan omin silmin, kuinka hän eräänä päivänä vain häipyi kotikattonsa reunan yli suureen maailmaan. Sen koommin ei ole tyyppiä katolla enää näkynyt.
Seuraava poikanen jo harjoitteli lentämistä vähän maltillisemmin ja päätyi tähän meidän terassillemme. Emo – tai ehkä iskä- istui kaiteella ja yritti kirkua ohjeita, kuinka pitäisi päästä pois. Jossain vaiheessa, kun annoimme heidän olla rauhassa siellä ulkona, poikanen keksi kiivetä meidän kukkalaitetta ylös kuin portaita ja siitä sitten kaiteelle ja omalle puolelle, huh! Mekin pääsimme taas ulos. Nuo lintuvanhemmat kun saattavat olla aika agressiivisia suojellessaan poikasiaan. Jouni meni jossain vaiheessa ulos ja yritti rauhalliseen tyyliinsä ohjata heitä poistumaan ja sai vastaukseksi aikuisen linnun protestikakat päällensä. Haiseva vastalause poikasen ahdistelusta.
Tänä aamuna sitten näin, kuinka tämä poikanen numero kaksi komeasti lensi meidän terassin ohi ja pysyi hienosti siivillään. Lisäksi illan tullen hän vielä löysi takaisin kotikatolle, joten nyt on taidot hallussa.
Enää on jäljellä se kolmas pikkuinen, joka sitten ilmestyi tuonne terassille tänään puolen päivän jälkeen. Ja emo kaiteelle huutamaan. Aikamme yritimme siinä rauhallisesti jutella heille, että voisi vaikka mennä takaisin sinne omalle puolelle, mutta taitaa olla kielimuuri välissä.
Päätimme siirtyä sisään seuraamaan tilannetta, jotta saavat rauhassa harjoitella kipuamista aidalle. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut, ennenkuin suuri sankarimme, kissa Monami, tuli olohuoneen lasioven taakse säksättämään noille linnuille. Sitten nousi poikanen kaiteelle, Jouni rämäytti ikkunasärmiä, ja poikanen lähti lentoon omalle katolleen. Toisella rämäytyksellä lähti myös aikuinen lokki pois. Sen jälkeen olemme saaneet olla rauhassa, mutta katsotaan, mitä huomenna tapahtuu, ja kun meille pitäisi vielä tulla vieraita… voidaankohan ollenkaan olla ulkona, jää nähtäväksi,
Mikin kirjoituksia Portimãosta 