Niin paljon mukavia ihmisiä matkustaa kesäksi Suomeen, turistit täyttävät Portimãon ja meno on aivan erilaista kuin talviaikaan. Toki itsekin lähden Suomeen käymään tämän kuun lopulla pariksi viikoksi, ihanaa nähdä lapsia, ystäviä, entisiä työtovereita ja oppilaita. Pääsen kevätjuhliin katsomaan, kuinka entiset oppilaani saavat peruskoulunsa päätökseen. On aikaa jutella lasteni (=aikuisten) kanssa ihan kunnolla ja haistella Suomen elämää. Toki olen joutunut säästämään rahaa tuota reissua varten jo melkein vuoden, koska tiedän kyllä, kuinka kallista Suomessa on täällä asumiseen verrattuna.
Ja voi kun pääsisin jollekin Ramin keikallekin! Tämä hänen uusi ammattinsa on alkanut minun poissaollessani enkä ole nähnyt rakasta poikaani vielä kertaakaan tässä Ramses II roolissa esiintymässä.
Ramin uusin biisi kuuluu tästä linkistä. Meininkii mä metsästän.
Kukkien kastelu-, hoito- ja – huolto on taas alkanut. Olen havainnut, että nuo saakelin pienet, mustat kirput, joita tulee kiinanruusuihin, myös purevat. ”Jos kirppu puree sinua, niin muista silloin minua. Jos se puree kovasti, sinusta tulee rovasti.” Kuka muistaa tällaisen värssyn lapsuudestaan? Aika kovasti ovat kyllä kirput purreet, mutta ei minusta rovastiksi ole.
Suunnittelen jo kovasti Suomen reissua. Matkaan pelkällä käsipakaasilla, joten mitään tuliaisia ei tule mukaan. Minä itse olen se tuliainen. 😂 KLM:n sivuilla oli hyvin selkeät ohjeet käsipakaasin koosta, mitat mukaan lukien kahvat ja pyörät. Ok, mutta mun pikku matkalaukussa on jotain ulokkeita, jotka eivät ole kahvoja tai pyöriä, kokeilen kuitenkin päästä matkaan sen kanssa. Mitat nimittäin menevät niiden ulokkeiden kanssa yli.
Joten on olemassa myös plan-B, pakkaan mukaan kolmella eurolla kirppikseltä ostamani Käärijän-vihreän merimiessäkki-tyyppisen laukun, jonka kyllä saa rutattua vaikka kuinka pieneen tilaan. Jos ei matkalaukku kelpaa, vaihdan lennossa kentällä kaikki kamppeeni merimiessäkkiin, ja johan pitäis kelvata!
Huomenna olemme menossa Alvoriin minigolf-klubille katsomaan Suomi-Ruotsi jääkiekko-ottelua. Huh huh, meitä on aika iso porukka suomalaisia mukana, ja todella toivon, että se Ruotsi kaadettaisiin, ettei kävis kuten viisuissa. On tää elämä näin toukokuussa myös täällä ihan yhtä jännää kuin aikoinaan Suomessa. Eikä vielä ole edes liian kuuma, ihan mukavan lämmintä 25-30 astetta päivisin ja yölläkin voi nukkua ikkunat ja ovet auki, mikäli ei ole liian tuulista kissalle.
Naapurikaton lokit ovat taas saaneet poikasia, nyt siellä on kolme pienta untuvapalleroa. Niiden elämää tässä sitten seurataan pitkin kesää.
Yhden kerran joku pikkulintu oli eksynyt meille sisään, ja siitähän toki Monami otti itselleen lelun. Lintu tekeytyi kuolleeksi ollessaan lattialla ja kun Jouni vei sen ulos – eli riisti Monamilta elävän lelun – just hyvä, niin lintu lähti lentoon. Ehkä lintu pelastui.
Mikin kirjoituksia Portimãosta 