Aloitan viime viikon lauantaista, olimme pitkästä aikaa porsujen (Portimãon suomalaisten) tapaamisessa ja tutustuimme muutamiin uusiin, mukaviin ihmisiin taas. Kaiken huipuksi satuimme maanantaina kaupungilla törmäämään juuri noihin samoihin neljään tyyppiin. Tuntuu hyvin kotoisalta. Jouni pystyi myös auttamaan toista pariskuntaa neuvomalla yhteystiedot tuttuun kiinteistövälittäjään, koska he ovat hankkimassa täältä asuntoa.
Tiistai olikin matalalentoa alusta loppuun. Ensin aamukymmeneltä olimme Suomi-seuralla kuuntelemassa, kun kirjailija Anu Patrakka kertoi omasta valokuvausharrastuksestaan, tilaisuus oli oikeastaan tarkoitettu valokuvauskerhon jäsenille, mutta onneksi mekin saimme osallistua.
Lounasruokailimme Café Sweet&Salt, Portimãossa, paikka on kuuluisa siitä, että annokset ovat valtavia, kakkupalat myös, joten tyydyimme vain ottamaan croisantit ja jakamaan jälkiruokakakun.
Iltapäivällä kahdelta Anu Patrakka jatkoi esiintymistään ja kertoi juuri hetken aikaa sitten ilmestyneestä uudesta kirjastaan Arvoton. Sellainen tuli hankittua, mutta vielä emme ole päässeet lukemaan, koska kirja meni ensin eräille tutuille lainaan. Me luemme sen sitten, kun alkaa rantakausi. Mahdollisesti jo ensi viikolla on joitain sen verran kuumia päiviä, että ranta on paras paikka oleilla.
Eikä tässä vielä kaikki tiistain osalta. Meidän ihana kässäkerho kokoontui Alvorissa yhden osallistujan kotona Patrakan esityksen jälkeen. Tarjolla oli suolaista ja makeaa, ihana asunto ja varsinkin terassi, kaunis kuin mikä! Pähkäilimme liian pitkien hihojen korjausmahdollisuuksia ja tottakai puikot ja virkkuukoukut viuhuivat.
Keskiviikkona olikin jo aika pitää kotipäivää ja pestä pyykkiä, koska torstaina kävin erään ystävän kanssa Lagosissa reissussa. Tällä kertaa pääkohde ei ollut lankakauppa, vaan hollantilainen elintarvikeliike, josta saa kaikkea sellaista, mitä muualta ei saa. Liitulakuja, erilaisia salmiakkeja, anjovista, ruotsalaisia sillisäilykkeitä, puolukkahilloa tai pakastepuolukoita ja vaikka mitä. Hinnat eivät ole edullisia, mutta toisaalta joskus voi herkutellakin.
Kauan aikaa sitten jo sovimme ”tyttöporukalla”, että perjantaina 20.4. lähdemme Alvoriin pelaamaan minigolfia ja syömään. Sehän siis oli eilen. Ja olipa todella mukavaa. Golfland on nykyään suomalaisen miehen omistama ja vaikka meitä oli sääntöjen vastaisesti kuusi akkelia joukkueessa, niin omistaja antoi meille luvan pelata yhdessä. Maksimi joukkueen koko olisi ollut neljä. Toki päästimme ohi pienemmät porukat, jotka tulivat taaksemme.
Todella kiva paikka, ja sekä hauskasti että kauniisti laitettu. Sääkin suosi, ei ollut liian kuuma ja sade alkoi vasta illalla, kun olimme jo sisällä ravintolassa syömässä. Sinällään tietty hassua, että kun aurinko on paistellut jo päivätolkulla ja tekee samaa tästä vielä monta päivää eteenpäin, niin juuri tuossa eilen sitten satoi. Meitä se ei kuitenkaan haitannut millään lailla.
Minä onnistuin ainoana pelaajana saamaan palloni soljuvaan puroon, kukkapenkkeihin osuivat kyllä muutkin kuin minä. 😂
Lopuksi menimme syömään Lusitania-nimiseen ravintolaan Alvorin vanhaan kaupunkiin. Sekä päivä että ilta olivat aivan mahtavia ja taas tutustuin uusiin, mukaviin ihmisiin. Ruokakin oli hyvää, seuraavassa kuvassa on oma annokseni, lohipastaa sitruunakastikkeella ja pippurijäätelöllä – niin todellakin luki ruokalistassa. Ja se pippurijäätelö on tuo oranssi pikku kakku tuossa annoksen päällä, se mukavasti suli sinne pastan sekaan. Enpä ole ennen sellaista maistanut, mutta oikein hyvää oli!
Seuraava kuva on napattu joltain nettisivulta FB:n kautta. Minusta näyttää, että tuohon taloon mahtuisi vielä kolme tai neljä kissaa lisää, mutta en ole aivan varma ylimmän portaan leveydestä.
Mikin kirjoituksia Portimãosta 