Siniset matot koristavat kävelykatuja ja monia puistoja. Myyntikojuja on pystytetty pääsiäistä varten ja hauskoja pupu- ja munakorikoristeita on monissa paikoissa. Pidän tästä tavasta, että juhla-aikoina kaupungille pystytetään erilaisia kauniita kehyksiä, joissa ihmiset voivat valokuvata toisiaan. Joulun aikaan istuimme valtavan nallen sylissä, katsotaan, mihin nyt tulevana pääsiäisenä pääsemme kuvaan.
Löysimme kaupungilta uuden meksikolaisen tapaspaikan, ei mikään edullisin, mutta meiningillä vähän ja hyvää, mikä sopii just mulle. Paikka on ihan lähellä edellisen kuvan teatteripuistoa, sisällä yksi huone ja ulkona kadulla muutama pöytä. Ja Meksikon värit pöytäliinoissa, kaunista!
Algarven Suomi-seuran kevätjuhla oli elämys. En olekaan aiemmin ollut kevätjuhlassa, koska saavuimme tänne ensimmäisenä pandemiakesänä, eikä silloin tietenkään ollut mitään tapahtumia.
Aloitetaan tarjoilusta, tervetuliaisiksi saattoi valita oluen, sangrian, mehua tai vettä. Kolmenkympin hintaan kuului lisäksi alkukeitto, liha- tai kalaruoka, jälkiruoka ja kahvit sekä ruokajuomat. Pääruokaa tarjoiltiin vielä lisääkin, joten ovelasti vaihdoimme Jounin kanssa lautasia ja saimme molemmat maistaa sekä kala- että liharuokaa. Mielestäni liha oli parempaa ja luulen, että kala oli turskaa, vaikka tarjoilija väittikin sen olevan robaloa, kun sitä kysyin.
Ruokailun jälkeen esiintyi Dragsvikin perinnesoittokunta, iso puhallinorkesteri monine sekä soittavine että laulavine solisteineen. Niin taitavaa, niin kaunista ja niin monipuolista musiikkia! Ami Aspelund oli yksi solisteista.
Pienen tauon jälkeen orkesteri jatkoi vielä tanssimusiikilla. Jounin kanssa kävimme tapailemassa erilaisia tanssiaskeleita, vähän siinä jouduin hokemaan hidas-hidas-nopea-nopea, valssi sujui paremmin, mutta kivaa oli! Ja Hannelea pyöritin valssissa ihan huolella, kun tanssin miehen osaa. Oli todella mukava ja mieltä kohottava iltapäivä.
Juhlapaikka oli äärettömän tyylikäs ja kaunis…
Meidän naapurikaton lokkipariskunta vaikuttaa olevan sellainen vanha pari, joka tekee samaan aikaan samoja asioita ja nyt näyttää siltä, että valmistaudutaan taas pesimiseen ja munimiseen.
Haluan vielä kertoa tästä päivästä.
Kun lämpötila on 25 asteen paremmalla puolella, ohjelmistossa on ruisleivän leipomista ja käsitöitä, niin silloin päivä on täydellinen. Tuo leivän tekeminen on niin hidasta kaikkine kohotuksineen. että samalla ehtii loistavasti neuloa vaikka sukkia seuraaviin joulumyyjäisiin – että olen aloittanut ajoissa – ja nautin niin paljon tällaisista leppoisista kotipäivistä.
Mikin kirjoituksia Portimãosta 