Tänään on tosiaan joko sataa lotkottanut tai vain ripotellut koko päivän. Siksi en lähtenyt kävellen kässäkerhoon, vaan menin bussilla. Samalta pysäkiltä, josta itsekin astuin kyytiin, juoksi vielä bussiin yksi mies, jota kuski jäi ystävällisesti odottamaan. Eteenpäin ajettaessa he siinä juttelivat kaikenlaista kuljettajan kanssa.
Seuraavalta pysäkiltä ei alunperin ollut ketään tulossa kyytiin, mutta reitin varrella juoksi pariskunta, joka näytti kuljettajalle elekielellä, että he olisivat tulossa kyytiin seuraavalta pysäkiltä. Jälleen ystävällinen kuljettaja pysähtyi, avasi ovet ja jäi odottamaan juoksevia matkustajia. Myöhemminkin kyytiin tulleilla, käsittääkseni aiemmin toisilleen tuntemattomilla ihmisillä, oli paljon juttua keskenään.
Tein siis tästä lyhyestä bussimatkasta seuraavat johtopäätökset:
– Sateella matkustajia odotetaan enemmän kuin poutasäällä.
– Sateella jutellaan enemmän kuin tavallisesti.
Huonekaluhuumoria
Eräs ystäväni lahjoitti minulle taannoin astioita, koska meillä niitä oli aika vähän ja hänellä taas paljon. Yritin hiukan laittaa stoppia tähän astioiden antamiseen, kun kaapit jo alkoivat olla ihan täynnä, mihin hän totesi, että teidän pitää hankkia uusi kaappi.
No niin, nyt on keittiöön vihdoin saatu hankittua uusi astiakaappi JOMista. Kuljetus oli maksuton, sen tarkastin ensimmäiseksi. Sivustolla ilmoitettiin, että toimitus saattaa kestää 14-30 vrk, joten jäätiin odottelemaan. Kun kuukausi oli kulunut, kirjoitin JOMiin sähköpostia, jotta mikä on tilanne, kun mitään ei ole kuulunut. Sain vastauksen, ettei meitä ole saatu puhelimitse kiinni, vaikka tilaus on ollut valmiina jo kaksi viikkoa. Jaahah – totta on, ettemme kovin aktiivisesti pidä mukanamme tuota portugalilaista puhelinta, koska käytössä on myös suomalainen liittymä, mutta jäin silti hiukan ihmettelemään.
Sain myös sähköpostilla tiedon, että kaappi toimitetaan seuraavana lauantaina ja että kuljettaja soittaa ensin. Hyvä niin, istuin koko lauantaiaamun puhelimen vieressä odottaen sen soimista, mutta mitään ei tapahtunut. Sitten tajusin, ettei puhelin reagoi mihinkään. Se oli itsestään tipahtanut pois verkosta, mitä on tapahtunut aiemminkin. No huh! Ehdin jo miettiä, että taas he ajavat sen kaapin jonnekin varastoon ja me joudumme mustalle listalle, koska emme vastaa puhelimeen, mutta sitten he soittivat, ja vielä kahteen kertaan, koska osoitettamme on tosi vaikea löytää, kun risteyksessä ei ole kadun nimikylttiä. Heiluttelin vain kattoterassilta kuljettajalle kättäni, että täällä ollaan!
Jymy-yllätys on kuitenkin vielä edessä! Luulin tilanneeni astiakaapin, mutta sieltä tuli kompaktisti pakattu laatikko mukanaan 27 sivun kokoamisohjeet. Olin ihan hikinen jo siinä vaiheessa, kun olin saanut paketin auki. Ja minä kun luulin, ettei muita kuin IKEAn huonekaluja tarvitse koota. Selattuani läpi kokoamisohjeet totesin Jounille, että tilataan joku asentaja sieltä huonekaluliikkeestä ja maksetaan hänelle, ne ohjeet näyttivät ihan kauheilta. Mutta Jouni oli eri mieltä. Hän halusi yrittää koota kaapin itse. En juurikaan osallistunut siihen hommaan, mutta Jouni oli sitä mieltä, että nuo ohjeet olivat paremmat kuin IKEAn ohjeet yleensä.
Ja kaappi on pystyssä, se tuli tarpeeseen, eikä siihen edes mennyt aikaa kuin parina iltapäivänä n. kahdeksan tuntia yhteensä. Seuraavalla kerralla tilaan sen asennuksen, mutta isosti aplodeja Jounin pitkälle pinnalle ja taidoille tulkita kummallisia ohjeita.
Hankimme samaan syssyyn myös olohuoneeseen pöydän, kun sellainen vielä puuttui. Se tuli perille kokonaisena, mutta kuvassa tietenkin kissa on pääosassa.
Mikin kirjoituksia Portimãosta 