Olimme Louléssa, reilun tunnin junamatkan päässä kotoa. Monet olivat kehuneet nimenomaan Loulén karnevaaleja, joten pitihän ne nähdä. Sää oli harmaa, hiukan vettäkin ripsi jossain vaiheessa, mutta ei onneksi paljoa, ja jokusen lämmittävän säteen sai aurinkokin annettua pilvipeitteiden raosta.
Junamatkan jälkeen lähdimme urhoollisesti kävelemään kohti keskustaa, mutta alkoi sataa, ja kun tien varrelta löytyi joku pieni paikallinen baari, jonne saattoi mennä sateen suojaan, sekä puhelimesta selvisi, että matkaa keskustaan oli reilut kuusi kilometriä, päädyimme Überiin. Ja se oli viisaasti tehty.
Loulén vanhassa keskustassa on todella kaunista, hienoja rakennuksia eikä juurikaan ränsistyneitä hökkeleitä. Seuraavassa kuvassa on kauppahalli, joka näytti olevan korttelin kokoinen rakennus, ikävä kyllä vain kiinni sunnuntaisin.
Oli vaikeaa löytää pöytää viidelle ihmiselle jostain kadun varrelta, vaikka edellisissä kuvissa niin tyhjältä näyttääkin. Lisäksi vaikutti myös siltä, että vain murto-osa kahviloista oli auki. Miksiköhän? Itse karnevaalin alkuun nimittäin oli vielä aikaa pari tuntia, ja jossain olisi voinut syödäkin jotain.
Valtava jono ihmisiä oli jonottamassa lippuja ensimmäiselle lippukioskille, jonka näimme. Liput karnevaalialueelle maksoivat 2€/kpl emmekä jääneet jonottamaan.
Aikamme käveltyämme löysimme oikeustalon edestä toriaukion, jossa lasten karuselli soitti portugalilaista humppamusiikkia ja aukion laidalla oli koju, josta sai pientä suolaista purtavaa sekä juotavaa. Kioskin ulkopuolella oli kaksi pöytääkin, joten saimme istahtaa hetken. Toki siellä torilla myös myytiin hattaroita, leivonnaisia, ja ties vaikka mitä makeaa, mutta ei sellaista tehnyt mieli. Lisäksi matkan varrella oli muitakin lipunmyyntikojuja, joissa ei ollut mitään jonoa, joten pääsy karnevaalialueelle oli varmistettu.
Yleinen WCkin löytyi, sekä erinäisiä Bajamajoja, jotka olivat ihan siistejä, eli vessahommat oli hoidettu hyvin.
Karnevaalialueelle oli kuitenkin aikamoinen jono, joten eipä siinä auttanut kuin seistä ja odottaa. Siinä kohdassa onneksi aurinko antoi muutaman säteen lämpöä. Kun pääsimme lähemmäksi porttia , Jouni huomasi, että olemme lippujonossa, sen ohi kulkee paljon lyhyempi jono, josta pääsee sisään, jos on jo ostanut lipun. Vaihdoimme siis jonoa ja ihan kohta olimme keskellä hulinaa, musiikkia, ihmispaljoutta, käsittämättömiä pukuja ja vaunurakennelmia, Niistä seuraavaksi muutama kuva.
Yleisöllä oli yllään toppatakkeja ja villapaitoja, tanssijoilla bikinejä ja muutenkin heppoisia vaatteita. Mutta taitaa samba pitää lämpimänä.
Yhdessä kadunkulmassa oli paljon nuoria aikuisia, joilla tuntui olevan jonkinlainen munittaminen meneillään. Luultavasti porukat olivat tuttuja keskenään, koska tyypit iskivät toinen toistensa päähän raakoja kananmunia, kuoret ja keltuaisvalkuaissisukset vain valuivat pitkin päätä. Näin kyllä myös muutamia lapsia sekä vanhempiakin ihmisiä, joilla oli karnevaalikokkelit hiuksissaan, joten ohitimme tuon kadunkulman niin nopeasti kuin väentungoksessa vain pääsi. Eihän sitä koskaan tiedä, josko itsekin pääsee osallistumaan tuohon huviin ja ikävää on istua reilu tunti junassa kananmunanaamiot hiuksissa. Mukanamme ollut kosmetologi, aina ja ikuisesti niin positiivinen ihminen, kyllä sanoi, että kananmuna tekee oikein hyvää hiuksille. Epäilen kuitenkin, ettei tuossa munittamisessa ollut kyse kauneudenhoidosta!
Koko tapahtuma oli järjestetty oikein upeasti. Emme olleet loppuun asti, koska piti taas ehtiä junalle, mutta tunnelma oli lämmin ja riehakas. Mitään ikävää riehuntaa ei osunut silmiin, vain yksi hyvin turhautuneen oloinen nuori äiti lastenrattaiden kanssa. Ihmisiä kulki koko ajan niin paljon edestakaisin, että hänen oli vaikea päästä eteenpäin. Pysähdyin, näytin hänelle, että mene vain, kukaan ei töninyt minua eteenpäin, vaan näin pääsi äiti lapsensa kanssa jatkamaan matkaa.
Kulkueessa oli lapsia ja aikuisia, kaikki etenivät ihan rauhalliseen tahtiin. Ainoa lava, jonka vierellä huomasin erillisen turvamiehen, oli tämä. Liekö sitten syynä esiintyjien maalatut asut, en tiedä.
Niin upeita asuja ja kauniita ihmisiä kuitenkin nähtiin, että laitan vielä muutaman kuvan sambaajista.
Olipa mukava päivä Louléssa, ja kotiin tultua olin ihan poikki. Niin paljon ihmisiä, ja niin paljon erilaista meteliä, mutta oikein hauskaa kuitenkin.
Mikin kirjoituksia Portimãosta 