Mukava viikko takana

Lauantaina olimme pitkästä aikaa porsuisssa eli Portimãon suomalaisten tapaamisessa. Olipa mukavaa. Ja porukkaa oli paikalla todella paljon. On hauskaa huomata, kuinka vähitellen useammat ja useammat ihmiset ovat tuttuja, vaikka en välttämättä kaikkien nimiä muistakaan. Minun kokemukseni tästä suomalaisyhteisöstä täällä on oikein positiivinen.

MOTTO:

Tavataan, jos tykätään, harrastetaan, jos halutaan.

Onhan täällä petanqueta ja pelisessioita, kirjallisuuspiiriä ja valokuvauskerhoa ja ties vaikka mitä, kaikkea en edes tiedä. Monet myös käyvät päivittäin aamu-uinnilla Praia da Rochan aallonmurtajan luona ha olen kuullut, että siellä myös jumpataan. Koskahan saisin aikaiseksi liittyä näihin porukoihin?

Varmasti jokainen löytää oman yhteisönsä. Minun juttuni on tuo käsityökerho.

---

Ääniongelmaa

Jouni sai meille ilmaiseksi haettua kitaran, kun joku suomalainen oli palaamassa Suomeen, eikä sinne kannata kitaraa viedä, koska sen kuljetus lentokoneessa maksaa paljon. Nyt olen yrittänyt elvyttää ääntäni – tajusin, että edellisen kerran olen varmaan laulanut jotain seitsemisen vuotta sitten, kun silloiset oppilaani olivat pikkuisia ja jotain rallatuksia vedettiin.

” Lännen kuu kultaa loi, lännen maa rauhaa soi, tuli mies valkoinen rautatien laittaen. Näin huusi viimeinen tuo mohikaani, villiä länttä enää ole ei… ”

Tuommoisia minä olen niillä lapsosilla laulattanut, tunnistaako kukaan biisiä?

(Mutta on tässä vähän työmaata saada ääntä taas jotenkuten kulkemaan. )

Mutta yksi on, kellä kulkee! Ramses II, olen niin onnellinen siitä, että Rami saa VIHDOIN tehdä sitä työtä, jonka hän osaa, ja jota hän rakastaa…. Ja tuollahan noita on muitakin rakkaita, tuttuja Tapanilan ja leirielämän poikia. ❤️❤️

---

Nautin kovasti siitä, että täällä on ympäri vuoden niin kaunista. Toki on vuodenajat, ja nyt on vielä talvi, kalenterissa kyllä lukee, kun alkaa kevät, että pysyy kärryillä. Ja kyllähän siitä sitten taas jotain kirjoitan…

Mutta eikö voi talvi olla kaunis täälläkin – ja ihan ilman lunta!