Kissa on oppinut jo niin luottavaiseksi, että se uskaltaa nukkuakin sylissä. Päivittäin kuluu monta tuokiota vain lepäillessä. Ja puolentoista viime viikon ajan se on ollutkin tarpeen, koska sain myyjäisten jälkeisenä päivänä tosi sitkeän flunssan. Eilen oli ensimmäinen päivä, jolloin jaksoin tehdäkin jotain, muutoin olen vain neulonut ja pidellyt kissaa sylissä. Sekä tehnyt kolme covid-testiä, jotka kaikki olivat negatiivisia.
Tänään sain aikaiseksi leipoa piparkakkuja. Jostain syystä niistä vain tuli aika mauttomia tänä vuonna, olenkohan lukenut ohjeen jotenkin huolimattomasti ja unohtanut laittaa jotain mausteita? Toivottavasti ne nyt jouluna kuitenkin maistuvat edes jollekin.
Huomenna on vuorossa ruisleipien leipominen. Olen jäänyt ihan koukkuun tuohon hapanleipään. Joka aamu sitä täytyy saada aamiaiseksi, nam! Mutta hidasta hommaahan tuo valmistaminen on, taikinakulhoa pitää kanniskella välillä ulos aurinkoon, jos ei ole liian kuuma tai kylmä. Silloin täytyy kulhoa pitää sisällä ja lämmitystä päällä. Tätä hapatusvaihetta teen yleensä kolme vuorokautta, jos kaikki menee hyvin. Tähän aikaan vuodesta lämpötilat auringonpaisteessa ovat oikein hyvät taikinalle., ainoa hankaluus on, että vähän väliä tulee sadekuuroja, jotka voivat olla todella rankkoja, sekä rajuja tuulenpuuskia. Ja taas kulhoa kuljetellaan edestakaisin.
ei auttanut.
Tänä vuonna aion tehdä joulupöytään peruna- ja porkkanalaatikoiden lisäksi myös lanttulaatikkoa. Olen vihdoin oppinut ostamaan, eli löytämään, täältä lanttua. Overseas supermercadosta niitä löytyy. Jos löytyy! Koska täällä on aika paljon suomalaisia, niin sana kiirii, kun lanttuja on saatavilla ja kaikki säntäävät ostamaan. Ensimmäisellä kerralla, kun kävin kyseisessä kaupassa, ei ollut yhtään lanttua jäljellä, toisella kerralla jo onnisti. Ja ostin sitten kaksi isoa lanttua, koska olen luvannut tehdä laatikoita yhdelle ystävällekin. Hiki tuli takaisin kotiin kävellessä, kun repussa oli kahden litran tuoremaitopullo ja kaksi isoa lanttua. Ja varmaan jo arvaattekin, että tänään oli tarjolla riisipuuroa.
Sadekuurokin tietenkin saapui juuri, kun piti lähteä lantut repussa kotiin, joten kiersin sitten yhden ison vaatekaupan oikein huolellisesti kaikkea tarkastellen, jotta sade ehti loppua. Onnistuin pääsemään vaatekaupasta ulos ostamatta mitään, vaikka aika hilkulla oli.
Kaupungilla on taas niin kaunista. Joulukoristeet ja -valot ovat tunnelmallisia ja joulumusiikki soi – eikä yhtään liian lujaa – kävelykadun kaiuttimista. Ja siis sama musiikki kaikista kaiuttimista, eikä niin, että joka kaupasta kuuluu omat musiikit.
Mikin kirjoituksia Portimãosta 