Ja heitähän tulikin. Onneksi! Ensi vuotta varten pitää hommata jostain pakastin, johon ruisleipiä saa vähitellen paistettua monta kymmentä kappaletta. Ne nimittäin menivät loppuun todella nopeasti.
Naapuripöydästä myyjäkaveri antoi minulle joulukortin ja lainasi kynää, joten kirjoitin pöydän kulmalle infoa, että ruisleivät pääsivät loppumaan, otan vastaan tilauksia. Ja niitäkin tuli. Tänään on jo seuraava taikina laitettu hapantumaan. Kivaa, kun on hommaa, ja kivaa, jos ihmiset tykkäävät mun leipomuksistani.
Toisessa pöydässä oli myynnissä karjalanpiirakoita, nekin hupenivat, ja vielä nopeammin kuin minun leipäni. Kaikkein hauskinta eilisissä myyjäisissä oli, kun eräs myyjistä ei ehtinyt heti aamusta paikalle ja tuli myöhemmin 50 karjalanpiirakan ja munavoipurnukoiden kanssa. Häntä seurasi myyntialueelle jono ihmisiä, jotka kaikki halusivat nimenomaan niitä karjalanpiirakoita. Tappelua ei kuitenkaan nähty, vaan kaikki sujui rauhallisesti. 😂
Saaristolaisleivät, erilaiset makeat leivonnaiset ja joululaatikot hupenivat myös todella nopeasti. Olikohan niin, ettei kello ollut vielä kovin paljoa yli kymmenen, kun kaikki joululaatikot olivat menneet. Kokeneet ostajat tietävät, että pitää olla paikalla heti ovien avauduttua. Paitsi, ettei tuoss paikassa nyt ole ovea, mutta myyntiä ei kuitenkaan aloitettu ennen kello kymmentä.
Villasukkia minulla jäi vielä myymättä, joten portimaolaiset kaverit tietävät, mitä tulevat saamaan joululahjaksi tänä(kin) vuonna.
Kaikken kaikkiaan koko päivä oli ihan älyttömän mukava. Siitä kiitokset organisaattoreille ja tietty meille kaikille, jotka olimme mukana. Varmaan ensi vuonna sitten uudelleen. Ja jotain oppineena…
Mitä opin:
– Enemmän ruisleipiä
– Käsityö mukaan hiljaisia tunteja varten
– Kaikki syötävä perinneruoka menee kaupaksi.
– Käsityöihmiset ovat ihania! (Sen kyllä tiesin jo ennenkin.)
Mikin kirjoituksia Portimãosta 