Meillä on ollut vieraita tässä menneellä viikolla jo kahtena iltana, ihanaa! Hyvää ruokaa (Jouni laittaa) ja leppoisaa iltapäivän- / illanviettoa. Päiväsaikaan voi vielä ihan hyvin olla ulkona terassilla, mutta illalla on pakko joko olla sisällä tai hyntätä päällensä villasukkaa ja – paitaa. Syksy on tullut tännekin.
Joku päivä, kun oli oikein lämmintä, oli meidän terassilla lisko. En tiedä, asuuko se jossain täällä meillä, olisi kiva, jos asuisi, ja jos tämä tyyppi on sama, joka aiemmin on nähty, niin ainakin se on kasvanut kokoa.
Käsitöitä rakastan edelleen tehdä. Eräs suomalainen ystäväni osti minulta päältäni valkoisen puuvillaneuleen, ja halusi samanlaisen mustana joululahjaksi tyttärelleen Suomeen. Toivottavasti neule miellyttää. Seuraavassa kuvassa poseeraan se päälläni. Myytyäni sen valkoisen jouduin jo lainaamaan toiselta kaverilta neuletta, kun tuli illalla kylmä.
Turistilaumat ovat häipyneet ja kaupunki on taas oma rauhallinen itsensä. Niin nautin näistä lämpimistä päivistä, kaupungilla on mukavaa istuskella. Jopa meidän oman kahvilan isäntä istuu joskus alas juttelemaan. Tämähän on tapana, että jokaisella on oma kuppila, johon aina pysähtyy, kuin olohuone, meidän on Pastelaria Marinho, ja seuraavassa kuvassa Mario – omistaja – tosiaan kerrankin on istumassa pöydässä eikä juokse koko ajan jonnekin. Mutta ammattilainen hän on, aina mustat housut ja valkoinen paita työasuna.
Mutta hei, rentoutukaa, ystävät, aina kun voitte. Ja Suomessa oleville toivotan lämpimiä tervetuliaisia tänne. Täällä kuitenkin näkee vielä auringon valoa, vaikkei aina olekaan niin lämmintä. Kissa näyttää mallia rentoutumiseen.
Mikin kirjoituksia Portimãosta 