Huippuhelle

Kun viimeksi kirjoitin normaalista selviämisestä helteellä, niin nyt tässä taitolajissa on siirrytty seuraavalle tasolle.

Varjolämpötila on sääennusteen mukaan 38 astetta, apteekin mittari, joka myös mittaa varjolämpötilaa, näytti 41 ja Suomesta tuodulla saunan lämpömittarilla mitattuna auringossa lämpötila oli kello kolmen aikaan vähän päälle viidenkymmenen.

Tämä tietenkin tarkoittaa sitä, että koko päivä vietetään sisätiloissa ilmalämpöpumpun viilennys päällä, vain pakolliset kauppakäynnit suoritetaan.

Vedenjuonti alkaa jossain vaiheessa iltapäivää maistua jo puulta, jolloin paras mahdollinen janojuoma on alkoholiton, kylmä olut.

Ja vaikka kuinka pidän valoisuudesta, on tällä säällä parasta sulkea myös ikkunasärmit ja käyttää sähkövaloa, niin asunto viilenee tehokkaammin, ja viileys pysyy paremmin.

Jokakesäinen ongelma, joka johtuu mm. kuumuudesta, on maastopalot. Tällä hetkellä olemme onnellisessa asemassa täällä etelässä, kovin lähellä ei ole yhtään tulipaloa, lähin on Silvesin alueella, jonne meiltä on matkaa nelisenkymmentä kilometriä. Mutta traagista se on, että joka kesä tulipaloja syttyy.

Tässä on linkki tuonne fogos.pt sivustolle, jos kiinnostaa tutkia asiaa tarkemmin. Oikean reunan numeroista näkee, paljonko sammutushenkilökuntaa, autoja ja helikoptereita on sammutustöissä. Palojen saaminen hallintaan on valtavasti parantunut ensimmäisistä vuosista, jolloin olimme täällä. Kunnioitan kovasti kaikkia, jotka tekevät tuota tärkeää ja raskasta työtä.

Vielä yksi kaupunkikuva muutama päivä sitten, koska siinä on niin hauskan värikkäitä taloja. Tuolloin pystyi vielä liikkumaan kaupungilla ja istumaan kahvilassa varjon alla. Olimme tulossa rannalta, missä toki piti koko ajan käydä uimassa, ettei pakahdu. Parin päivän päästä tämän superhelteen pitäisi laantua normaaliksi kolmenkympin kesälämpötilaksi, sitten pääsee taas rannallekin.