Ruokapöydässä oli uusia perunoita, tilliä, valkosipulivoita, matjessilliä, grillattua kukkakaalia, sienimuhennosta ja ribbsejä. Salaattia ja patonkia. Nam! Eräs ystäväni kerran sanoi, että kun olimme nuoria ja juhlat olivat tulossa, kaikki kantoivat huolta siitä, että juomaa on riittävästi. Nykyään arvoon arvaamattomaan on noussut hyvä ruoka ja seura. Toki täällä on ruokajuomana viini, mutta siitä ei tarvitse kantaa huolta.
Viime juhannuksena miltei samalla porukalla äidyimme ihan tanssimaan, mutta nyt luulen, että kaikilla oli vatsat niin täynnä, että kuuntelimme vain musiikkia, ensin kaikki Ramses II:n biisit ja sitten vaikka mitä muuta mukavaa.
Ilta humahti vikkelään ja oli aika soittaa taksi. No, sitä ei koskaan kuulunut, joten jäimme yöksi juhlapaikkaan. Taksien vähyydestä olen kuullut täällä nyt muutenkin, mikähän siihen on syynä?
Minä nukuin sohvalla ja Jouni retkisängyllä. Retkisängyn kokoamisessa oli hiukan ongelmaa, toinen putkijaloista ei aluksi osunut paikoilleen ja Jouni makasi pää lattiatasossa ja muu kroppa sängyn tasossa. Siinä riitti nauramista, mutta saatiin se sänky lopulta kasattua ja yö nukuttua ihan hyvin. Ainoa kummallinen juttu vaan on, etten osaa kovin hyvin nukkua vieraassa paikassa, joten heräsin joskus kuuden jälkeen aamulla. Jounikin heräsi ja isäntä laittoi meille ihanan aamiaisen, jonka voimalla jaksoimme kävellä kotiin joenvartta pitkin. Aamulla taksiasemalla oli paljon vapaita takseja! Sää oli täysin tyyni ja nouseva aurinko jo lämmitti. Ihana juhannusaatto ja -aamu!
Ja kotona jatkoimme vielä unia.
Meidän porraskäytävässämme on ollut maalausremontti. Nyt se on valmis. Koko käytävä on paljon valoisampi uusien värivalintojen vuoksi, siitä tuli siis oikein hyvä. Eräänä päivänä, kun olin lähdössä kaupungille yksi maalareista sanoi, että meidän tulisi ottaa pois polkupyörämme alakerran pyörienkiinnitystangosta, että seinä saadaan maalattua. Siitä syntyikin aikamoinen kuntoilusessio.
Avasin oman pyöräni lukon, mutta koska tuo kyseinen kolo, jossa pyörät olivat, oli ennen aivan hirveän pimeä, Jouni laittoi vahingossa postilaatikon avaimen pyörän lukkoon, ja avasi reippaasti, mistä seurauksena avain meni poikki ja jäi lukkoon sisään.
Kävelimme ylös ja Jouni kantoi minun fillarini terassille. (1. krt) Seuraavaksi otimme mukaan taskulampun, erilaisia pihtejä ja muita työkaluja, jolla katkenneen avaimen ehkä saisi pois lukosta. Ei onnistunut, päätimme hakea rautasahan, eli taas ylös sitä hakemaan. (2. krt) Rautasahalla sai lukon ketjuun muutaman tuskin havaittavan naarmun, joten ainakin olemme hankkineet kunnon lukot pyöriimme, mutta nyt piti taas mennä ylös miettimään, mitä tehdään. (3. krt) Hetken pohdittuamme päätimme mennä taskulampun ja ruuvarien kanssa alas ja ruuvata koko tangon irti seinästä. Se onnistuikin, eikä tarvinnut kuin toinen pää tangosta ruuvata irti, kun lukon sai ujutettua sieltä raosta pois. Jäljet toki peiteltiin, eli ruuvattiin tangon pää takaisin seinään, vaikka luultavasti maalarit seuraavana päivänä taas ruuvasivat tangon irti. Ja viimein ylös kotiin myös toinen pyörä mukana. (4. krt) Ja näitä portaitahan meille on jotain päälle 80 askelmaa, joten sai siinä hyvän kuntoilukuurin. Se kuitenkin täytyy sanoa, että on portaiden kävelemisestä se hyöty, kun se on säännöllistä, etteivät lihakset edes kipeytyneet tuon fillarirumban jälkeen.
Caldas de Monchiquella ja Foiallakin on tullut käytyä, siis Monchiquen vuorella. Onhan se vaan niin kaunista siellä, joten vielä muutama maisema tähän loppuun.
Tällä hetkellä on sunnuntai-ilta Portimãossa, riemulla seuraan, kuinka Suomessa on ihanan lämmintä. Täällä on todella kylmä ja kova tuuli. Ylläni minulla kattoterassilla on verkkarit, villasukat, t-paita, tuulta pitävä takki ja päällä villahuppari. Että kerran näinkin päin, onnea Suomeen! Silti mieluummin asun täällä Portimãossa kuin esimerkiksi tuolla Monchiquen vuorella, koska siellä kaiken lisäksi myös sataa paljon, meillä ei.
Mikin kirjoituksia Portimãosta 